| Jos elämässä on ikimuistettavia päiviä, niin lauantai 4.5. oli minulle ja varmasti monelle meistä patikkaretkeläisistä sellainen. Olimme tilanneet auringonpaistetta, keväistä luonnon rauhaa, rentoa kävelyfiilistä sekä bussilastillisen reippaita osallistujia. Saimme kaiken ja vielä paljon enemmän - ukkometson uhittelun. Mutta siitä lisää myöhemmin. 
Patikkaretkemme kohde oli Hyvinkää ja siellä Kytäjä-Usmin luonnonsuojelualue. Saavuimme Kytäjälle bussilla jo kello 10 aamusta auringon helliessä meitä paisteellaan. Ilman lämpötila ei ollut kuin +5 astetta, joten puimme päälle lämpimät ja tuulenpitävät varusteet sekä pakkasimme reppuihimme päivän eväät. 
Retkenjohtajana toimi eläkkeellä oleva retkeilystä kiinnostunut ylikonstaapeli Olli Ruuskanen. Hän sai minun kanssani kaitsettavakseen 30 patikoijaa. 
Tarkkasilmäisimmät löysivät keväisestä metsästä kukkia, kevätlinnunsilmiä sekä imiköitä sinivuokkojen lisäksi. 
Matka eteni verkkaiseen tahtiin päivän paistaessa. Peränpitäjänä oli kiva kuunnella osallistujien tasaista puheen pulputusta. Mieli lepäsi hyväntuulisten ihmisten keskuudessa. 
Ensimmäinen taukopaikkame oli Suolijärven rannalla. Olimme tässä vaiheessa patikoineet noin 5 kilometriä suhteellisen hyväkuntoisia metsäautoteitä. Taukopaikalle päästäkseen piti tosin nojailla turvaköyteen tiukimmissa paikoissa. 
Laitoimme grilliin tulet ja ruoka maistui normaliin tapaan ulkona syöden puolta paremmalta.
Innokkaimmat kävivät myös etsimässä niemen nokassa veden rajassa olevan geokätkön Ollin opastuksella. Itse en sinne uskaltautunut.
Postikorttimaiseen koivumetsään törmäsimme taukopaikalta tullessamme. Olimme tässä vaiheessa noin puolessa välissä matkaa ja oli aika lähteä takaisin bussia kohti mutta toista reittiä kuin olimme tulleet.
Parin kilometrin päästä tästä alkoi tapahtua. Olimme edellä kävelevästä isosta porukasta noin 100 metriä jäljessä 4 hengen pienporukan kanssa kunnes kuulimme jotain outoa takanamme. Taaksemme vain parin metrin päähän meistä oli laskeutunut ukkometso, joka alkoi uhittelemaan meitä. Emme olleet uskoa silmiämme. Tämähän voi vain tapahtua luontodokumenteissa! Hän oli äärimmäisen komea, uhmakas, rehentelevä, kovaääninen sekä erittäin peloton. Tanssillaan ja äänillään hän halusi meidät pois reviiriltään. Ja näin toki teimme, ensin hetken häntä ihailtuamme.
Tästä ikimuistettavasta kokemuksesta selvittyämme kävelimme toiselle taukopaikalle, jälleen makkaroiden paistoon ja eväiden syöntiin. 
Ja mitäs muuta eväiden syönnin ohella siellä tehtiinkään kuin katseltiin kissavid... eikun metsovideoita. 
Tauon jälkeen päätimme vaihtaa metsätien hetkeksi kauniiseen polkureittiin järven reunoja pitkin ja lähteä määrätietoisesti kohti bussia.
Kiitos ja kumarrus osallistujille. Teistä jäi lämpimät muistot. Ja tietenkin sille metsolle, joka teki päivästämme ikimuistoisen. Olimme ja olemme osa monimuotoista suomalaista luontoa. Kiitollisena siitä. Kirjoittaja; Leena Huovinen / suunnittelijakoordinaattori, Keravan Opisto
Kuvat: Bjarne Kanten, Levente Galambosi & Leena Huovinen
|
| Kerava tähtää muovipussittomaksi kaupungiksi. Nyt kaupungissa uudistetaan muovittomaksi katutaidetta. Ehkäpä Suomen, jos ei koko maailman ensimmäinen savigraffiti syntyy Keravalle! Keravan Opiston, Helsingin työväenopiston ja Nurmijärven opiston viiden taideopettajan yhteisprojekti tuo taideopiskelijat maalaamaan graffitia Nesteen käytöstä poistetulle huoltamolle Veräjäkujalle. Maalausmateriaali on savi, joka ekologisena maamateriaalina on projektissa vaihtoehto graffitimaalauksessa käytetyille muovimaaleille. Tärkeää on, ettei maalaaminen lisää mikromuovien määrä ympäristössä. Maalausprojekti on osa taiteen perusopetuksen pedagogista kehittämistä ja liittyy Haaga-Helian ammattikorkeakoulun Ammatillisen opettajakorkeakoulun taiteen perusopetuksen opettajille suunnattuun koulutukseen. Opettajat edustavat kuvataiteen, keramiikan, käsityön ja musiikin taiteenalaa. Projektin toteutuksessa on mukana yli kaksikymmentä aikuisten sekä lasten ja nuorten taiteen perusopetuksen käsityön, kuvataiteen ja musiikin opiskelijaa yhteistyöoppilaitoksista. - Ajatus projektista syntyi, kun pohdimme, mikä meille eri alan taideopettajille on yhteistä ja minkä asioiden takana voimme seisoa taideopettajina, Keravan Opiston apulaisrehtori ja päätoiminen taideopettaja Teija Leppänen kertaa hankkeen alkumetrejä. - Tärkeiksi kysymyksiksi nousivat kestävän kehityksen teemat. Kaikki se, mikä viittaa ekosysteemiin, yhdessä olemiseen ja elämiseen sekä vuorovaikutukseen kestävin valinnoin. Projektissa on eräänlaista "hackathon"-meininkiä, ryhmä ihmisiä osaamisineen ryhtyy ratkomaan uutta haastetta rohkealla asenteella tavoitteena löytää uusi tapa toimia, Leppänen lisää. - Joudumme tietenkin pohtimaan katu- ja graffititaiteen arvopohjaa. Graffitiin liittyy rajojen ylittämistä ja luokittelujen rikkomista sekä eräänlainen haluttomuus määritellä pyrkimyksiä. Huomasimme olevamme vieraan kulttuurin äärellä, mihin liittyy se, ettemme välttämättä tiedä, miksi jotain tehdään ja mitä tehdään, hän jatkaa. - Opiskelijat innostuivat uuden materiaalin ja yhteistyön tarjoamista haasteista, iloitsee käsityön suunnittelijaopettaja Kirsti Soukka Helsingin työväenopistosta. Savigraffiti-kurssi toteuttaa opintojen taiteiden välisyyden, kestävä kehityksen, yhteisöllisen innovatiivisuuden ja ilmaisun tavoitteita, hän summaa työskentelyn pedagogisia ulottuvuuksia. Jokainen opiskelija tekee oman suunnitelmansa, joista jalostetaan yksi yhteinen maalaus toteutettavaksi Keravalle. 
Taideopiskelijat työstävät maalauksen suunnitelmaa helmi-maaliskuussa Malmitalolla Helsingissä. Suunnittelussa huomioidaan saven luonnolliset ja rautaoksidilla värjäten aikaansaadut värisävyt, materiaalin työstöominaisuudet sekä alkuperäisiä maan ja ihmisyyden tuntoja myötäilevä inspiraatiomusiikki. Musiikin on toteuttanut Nurmijärven opiston musiikinopettaja Eero Savela yhdessä lasten ja nuorten musiikin taiteen perusopetuksen opiskelijoiden kanssa tätä projektia varten. Teija Leppänen kertoo, että projektissa halutaan kokeilla saven ominaisuuksia ja kestävyyttä ulkona, ja kokea, miten käytetty materiaali voi palata turvallisesti takaisin osaksi luontoa. Hän toivoo, että ajatus savigraffitista saa tuulta siipiensä alle.
- Ehkä maailma on piirun verran parempi paikka, kun julkinen taide syntyy luonnonmateriaalia hyödyntäen. Veräjäkujalla voi käydä ihastelemassa maalausta, ja tarkkailla, miten kuva palaa ajan saatossa säiden armoilla osaksi maata.
- Meneekö siihen viikkoja vai vuosia, vai kokeeko maalaus purkutaidekohteessa kohtalonsa ennen sitä, Leppänen arvuuttelee. Opiskelijaryhmä maalaa savigraffitia lauantaina 16.3. klo 10-15 osoitteessa Veräjäkuja 2, Kerava. Yleisö on tervetullutta paikalle katsomaan, miten työ etenee ja valmistuu. Lisätietoja Lisätietoja antaa Keravan opiston apulaisrehtori ja päätoiminen taideopettaja Teija Leppänen, puh. + 358 40 318 2437, teija.leppanen@kerava.fi |
| Kerava tähtää muovipussittomaksi kaupungiksi. Nyt kaupungissa uudistetaan muovittomaksi katutaidetta. Ehkäpä Suomen, jos ei koko maailman ensimmäinen savigraffiti syntyy Keravalle! Keravan Opiston, Helsingin työväenopiston ja Nurmijärven opiston viiden taideopettajan yhteisprojekti tuo taideopiskelijat maalaamaan graffitia Nesteen käytöstä poistetulle huoltamolle Veräjäkujalle. Maalausmateriaali on savi, joka ekologisena maamateriaalina on projektissa vaihtoehto graffitimaalauksessa käytetyille muovimaaleille. Tärkeää on, ettei maalaaminen lisää mikromuovien määrä ympäristössä. Maalausprojekti on osa taiteen perusopetuksen pedagogista kehittämistä ja liittyy Haaga-Helian ammattikorkeakoulun Ammatillisen opettajakorkeakoulun taiteen perusopetuksen opettajille suunnattuun koulutukseen. Opettajat edustavat kuvataiteen, keramiikan, käsityön ja musiikin taiteenalaa. Projektin toteutuksessa on mukana yli kaksikymmentä aikuisten sekä lasten ja nuorten taiteen perusopetuksen käsityön, kuvataiteen ja musiikin opiskelijaa yhteistyöoppilaitoksista. - Ajatus projektista syntyi, kun pohdimme, mikä meille eri alan taideopettajille on yhteistä ja minkä asioiden takana voimme seisoa taideopettajina, Keravan Opiston apulaisrehtori ja päätoiminen taideopettaja Teija Leppänen kertaa hankkeen alkumetrejä. - Tärkeiksi kysymyksiksi nousivat kestävän kehityksen teemat. Kaikki se, mikä viittaa ekosysteemiin, yhdessä olemiseen ja elämiseen sekä vuorovaikutukseen kestävin valinnoin. Projektissa on eräänlaista "hackathon"-meininkiä, ryhmä ihmisiä osaamisineen ryhtyy ratkomaan uutta haastetta rohkealla asenteella tavoitteena löytää uusi tapa toimia, Leppänen lisää. - Joudumme tietenkin pohtimaan katu- ja graffititaiteen arvopohjaa. Graffitiin liittyy rajojen ylittämistä ja luokittelujen rikkomista sekä eräänlainen haluttomuus määritellä pyrkimyksiä. Huomasimme olevamme vieraan kulttuurin äärellä, mihin liittyy se, ettemme välttämättä tiedä, miksi jotain tehdään ja mitä tehdään, hän jatkaa. - Opiskelijat innostuivat uuden materiaalin ja yhteistyön tarjoamista haasteista, iloitsee käsityön suunnittelijaopettaja Kirsti Soukka Helsingin työväenopistosta. Savigraffiti-kurssi toteuttaa opintojen taiteiden välisyyden, kestävä kehityksen, yhteisöllisen innovatiivisuuden ja ilmaisun tavoitteita, hän summaa työskentelyn pedagogisia ulottuvuuksia. Jokainen opiskelija tekee oman suunnitelmansa, joista jalostetaan yksi yhteinen maalaus toteutettavaksi Keravalle. Taideopiskelijat työstävät maalauksen suunnitelmaa helmi-maaliskuussa Malmitalolla Helsingissä. Suunnittelussa huomioidaan saven luonnolliset ja rautaoksidilla värjäten aikaansaadut värisävyt, materiaalin työstöominaisuudet sekä alkuperäisiä maan ja ihmisyyden tuntoja myötäilevä inspiraatiomusiikki. Musiikin on toteuttanut Nurmijärven opiston musiikinopettaja Eero Savela yhdessä lasten ja nuorten musiikin taiteen perusopetuksen opiskelijoiden kanssa tätä projektia varten. Teija Leppänen kertoo, että projektissa halutaan kokeilla saven ominaisuuksia ja kestävyyttä ulkona, ja kokea, miten käytetty materiaali voi palata turvallisesti takaisin osaksi luontoa. Hän toivoo, että ajatus savigraffitista saa tuulta siipiensä alle. - Ehkä maailma on piirun verran parempi paikka, kun julkinen taide syntyy luonnonmateriaalia hyödyntäen. Veräjäkujalla voi käydä ihastelemassa maalausta, ja tarkkailla, miten kuva palaa ajan saatossa säiden armoilla osaksi maata. - Meneekö siihen viikkoja vai vuosia, vai kokeeko maalaus purkutaidekohteessa kohtalonsa ennen sitä, Leppänen arvuuttelee. Opiskelijaryhmä maalaa savigraffitia lauantaina 16.3. klo 10-15 osoitteessa Veräjäkuja 2, Kerava. Yleisö on tervetullutta paikalle katsomaan, miten työ etenee ja valmistuu. Lisätietoja antaa Keravan opiston apulaisrehtori ja päätoiminen taideopettaja Teija Leppänen, puh. + 358 40 318 2437, teija.leppanen@kerava.fi |
| Kerava tähtää muovipussittomaksi kaupungiksi. Nyt kaupungissa uudistetaan muovittomaksi katutaidetta. Ehkäpä Suomen, jos ei koko maailman ensimmäinen savigraffiti syntyy Keravalle! Keravan Opiston, Helsingin työväenopiston ja Nurmijärven opiston viiden taideopettajan yhteisprojekti tuo taideopiskelijat maalaamaan graffitia Nesteen käytöstä poistetulle huoltamolle Veräjäkujalle. Maalausmateriaali on savi, joka ekologisena maamateriaalina on projektissa vaihtoehto graffitimaalauksessa käytetyille muovimaaleille. Tärkeää on, ettei maalaaminen lisää mikromuovien määrä ympäristössä. Maalausprojekti on osa taiteen perusopetuksen pedagogista kehittämistä ja liittyy Haaga-Helian ammattikorkeakoulun Ammatillisen opettajakorkeakoulun taiteen perusopetuksen opettajille suunnattuun koulutukseen. Opettajat edustavat kuvataiteen, keramiikan, käsityön ja musiikin taiteenalaa. Projektin toteutuksessa on mukana yli kaksikymmentä aikuisten sekä lasten ja nuorten taiteen perusopetuksen käsityön, kuvataiteen ja musiikin opiskelijaa yhteistyöoppilaitoksista. - Ajatus projektista syntyi, kun pohdimme, mikä meille eri alan taideopettajille on yhteistä ja minkä asioiden takana voimme seisoa taideopettajina, Keravan Opiston apulaisrehtori ja päätoiminen taideopettaja Teija Leppänen kertaa hankkeen alkumetrejä. - Tärkeiksi kysymyksiksi nousivat kestävän kehityksen teemat. Kaikki se, mikä viittaa ekosysteemiin, yhdessä olemiseen ja elämiseen sekä vuorovaikutukseen kestävin valinnoin. Projektissa on eräänlaista "hackathon"-meininkiä, ryhmä ihmisiä osaamisineen ryhtyy ratkomaan uutta haastetta rohkealla asenteella tavoitteena löytää uusi tapa toimia, Leppänen lisää. - Joudumme tietenkin pohtimaan katu- ja graffititaiteen arvopohjaa. Graffitiin liittyy rajojen ylittämistä ja luokittelujen rikkomista sekä eräänlainen haluttomuus määritellä pyrkimyksiä. Huomasimme olevamme vieraan kulttuurin äärellä, mihin liittyy se, ettemme välttämättä tiedä, miksi jotain tehdään ja mitä tehdään, hän jatkaa. - Opiskelijat innostuivat uuden materiaalin ja yhteistyön tarjoamista haasteista, iloitsee käsityön suunnittelijaopettaja Kirsti Soukka Helsingin työväenopistosta. Savigraffiti-kurssi toteuttaa opintojen taiteiden välisyyden, kestävä kehityksen, yhteisöllisen innovatiivisuuden ja ilmaisun tavoitteita, hän summaa työskentelyn pedagogisia ulottuvuuksia. Jokainen opiskelija tekee oman suunnitelmansa, joista jalostetaan yksi yhteinen maalaus toteutettavaksi Keravalle. Taideopiskelijat työstävät maalauksen suunnitelmaa helmi-maaliskuussa Malmitalolla Helsingissä. Suunnittelussa huomioidaan saven luonnolliset ja rautaoksidilla värjäten aikaansaadut värisävyt, materiaalin työstöominaisuudet sekä alkuperäisiä maan ja ihmisyyden tuntoja myötäilevä inspiraatiomusiikki. Musiikin on toteuttanut Nurmijärven opiston musiikinopettaja Eero Savela yhdessä lasten ja nuorten musiikin taiteen perusopetuksen opiskelijoiden kanssa tätä projektia varten. Teija Leppänen kertoo, että projektissa halutaan kokeilla saven ominaisuuksia ja kestävyyttä ulkona, ja kokea, miten käytetty materiaali voi palata turvallisesti takaisin osaksi luontoa. Hän toivoo, että ajatus savigraffitista saa tuulta siipiensä alle. - Ehkä maailma on piirun verran parempi paikka, kun julkinen taide syntyy luonnonmateriaalia hyödyntäen. Veräjäkujalla voi käydä ihastelemassa maalausta, ja tarkkailla, miten kuva palaa ajan saatossa säiden armoilla osaksi maata. - Meneekö siihen viikkoja vai vuosia, vai kokeeko maalaus purkutaidekohteessa kohtalonsa ennen sitä, Leppänen arvuuttelee. Opiskelijaryhmä maalaa savigraffitia lauantaina 16.3. klo 10-15 osoitteessa Veräjäkuja 2, Kerava. Yleisö on tervetullutta paikalle katsomaan, miten työ etenee ja valmistuu. Lisätietoja antaa Keravan opiston apulaisrehtori ja päätoiminen taideopettaja Teija Leppänen, puh. + 358 40 318 2437, teija.leppanen@kerava.fi |
| Kuvassa vasemmalta keramiikan
opettajat Marjut Alitalo ja Sari Porthen ja käsityön suunnittelijaopettaja
Kirsti Soukka Helsingin työväenopistosta ja musiikin opettaja Eero Savela Nurmijärven
opistosta. |
| |
| Olimme ajaa kesällä 2016 ojaan, kun saavuimme mökiltä Keravalle. Galleria Allin yllä oli vaaleanpunainen pitsimekko. Mieletömän ihana. Ja ideana mieletön positiivisessa mielessä. Lankaa 900 kiloa ja 400 virkattua neliötä. Pääkalloja, kukkia, perhosia ja Pikacuja. Tärkein jäi piiloon. Vapaaehtoisten virkkaajien yhteiset hetket luomusta luodessa. Se on ollut yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. 
Virkkaajat, neulojat ja kutojat eivät ole lopettaneet. He ahertavat edelleen kaupungintalon alakerrassa joka keskiviikko. Kaupunki tukee kerhoa ohjaajien Sisko Sälpäkiven ja Vilma Virtasen palkkaamisella, mutta tekijät saavat lankoja, kankaita ja tarvikkeita lahjoituksena kaupunkilaisilta. Heidän onnekseen konmaritus ja kierrätys on nyt muodissa. Vajaa vuosi sitten kerroin Keravan Opiston taitoaineiden suunnittelijaopettaja Aune Soppelalle surullisen havainnon. Vapaaehtoistyössä näin Vommassa vanhuksen ruokalappuna mustan roskapussin. Samalla hetkellä oli alkamassa myös hengellinen tilaisuus, jossa jaettiin ehtoollista. Vanhus nautti ehtoollisen kiisselin tahrima musta roskapussi kaulassa. Tämä on osuva esimerki nykypäivän vanhustenhoidosta. Asenteet ovat hukassa ja kunnioittamista vaaditaan vain juhlapuheissa. 
Niinpä opistolle perustettiin hyväntekeväisyyskerho, joka ompeli siitä paikasta kymmeniä kauniita ruokalappuja pitsisomistein. Neulottiin myös hartiashaaleja, pyörätuoliin polvenlämmikkeitä, nilkanlämmikkeitä ja sukkia. Ne lahjoitetaan ystävänpäivänä Hopeahovin ja Vomman vanhuksille. Ja toimintaa jatketaan tänä keväänä kohteena lapsiperheet, tervetuloa mukaan vaan! Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, etä neulominen, virkkaaminen, tilkkutyöt ja käsillä tekeminen yleensä ovat mitä parhainta henkisen hyvinvoinnin edistämistä. Luovuus ja ongelmanratkaisuky lisääntyy, stressi laantuu. Erityisesti, jos käsitöitä tehdään yhdessä, sosiaalinen toimintakyky säilyy ja hyvinvointi lisääntyy. Kirjoittaja: Lahja Havansi |
| Tekstiilitaiteilija Tupu Hultin näyttely "Tuulten sylissä" johdattaa katsojan sydäntalven pakkasista ja kevättulvien pärskeistä pohtimaan, seurataanko meitä, ja mihin tarvitsemme jatkuvasti lisää tekeviä käsiä. Näyttely on esillä Keravan opiston käsityötilassa maaliskuun loppuun asti. 
Näyttelyn nimi viittaa paikkaan ja vuodenaikaan, jossa teokset ovat syntyneet. "Kesäisin viljelen kaiken, mitä meillä syödään, ja rakennan Noitapuistoa. Talvella taas teen taidetta ja työtilani on yläkerrassa, mistä näkyy kauas, kun on lunta, pyryä ja pakkasta", Hult kuvailee.
"Teen etupäässä kolmenlaisia töitä", Hult kertoo. "Osa liittyy jollain tavalla luontoon, kuten Savisen pellon elämää, joka on kuin reilusti suurennettu kuva maan sisältä, jota viljelen. Osa on, jos nyt ei yhteiskunnallisia, niin vähän kantaaottavampia, ja osa on ihmismielen ajatuksia." Monissa töissä ihmiselämään liittyviä teemoja käsitellään luonto-aiheiden kautta, kuten Sipuli-nimisessä teoksessa, joka kuvastaa ihmisten avautumista toisiinsa tutustuessa kerros kerrokselta. 
"Jokainen saa katsoa teoksia niin kuin itse haluaa. Onhan niillä kaikilla nimi ja tarina, mutta ne ovat vain minun ajatuksiani, eikä niistä tarvitse välittää", Hult huomauttaa. "Sipoossa näyttelyässäni kävi lapsiryhmiä. Lapset ovat ihania, kun he sanovat suoraan mitä näkevät, ja näkevät teokset juuri omanlaisenaan." Hult on tehnyt tekstiilitaidetta 70-luvun alusta lähtien. Mikä juuri tekstiilissä ilmaisun välineenä kiehtoo? "Tykkään materiaaleista, jotka ovat käsin kosketeltavia ja muovailtavia. Minulle värit ovat todella tärkeitä", taiteilija kertoo. Lähes kaikki näyttelyn teosten materiaalit ovat kierrätettyjä tai hankittu kirpputoreilta. 
Tekstiilitaideteoksen valmistus alkaa ideasta ja luonnoksesta, jatkuu pohjan kutomisella ja lopuksi yksityiskohtien rakentamisella. "Ideat pumpsahtavat usein yöllä, ja suttaan luonnoksen johonkin muistilehtiöön, jotten unohda sitä", Hult kuvailee. "Teknistä puolta pitää miettiä enemmän, että miten teoksen pystyy toteuttamaan niin, että se pysyy kasassa. Minulla on yleensä muutama teos samaan aikaan tekeillä – yhden pohja voi olla kangaspuissa ja toiseen voin tehdä käsin tehtäviä pintajuttuja." Tupu Hult ohjaa tänä keväänä Keravan opistossa taidekudontakurssin. "Vähän ennen kuin näyttely loppuu, alkaa taidetekstiilikurssi, jossa ihmiset voi tehdä itselleen jonkun tällaisen teoksen", Hult kertoo. "Aluksi suunnitellaan, mitä aiotaan tehdä, piirretään ja hahmotellaan teknistä ajatusta ja materiaaleja. Sitten oppilaat kerivät langat ja kutovat pohjat. Lopuksi tehdään kuvioita ja viimeistellään työtä." Kurssille voi ilmoittautua osoitteessa opistopalvelu.fi/kerava kurssitunnuksella 110759. Kurssi kokoontuu 21.3.–14.5.2019 viitenä iltana klo 18–20:30 Keravan opiston kudonta-asemalla. Tuulten sylissä -tekstiilitaidenäyttely 4.2.-31.3.2019
Avoinna ma-ke klo 8:45-20, to klo 11-20 ja viikonloppuisin klo 10-16 (ei 15.2.-24.2. eikä 2.-3.3.)
Keravan opiston käsityötila, Kauppakaari 11 |
Yhteensopivuustiedot javascript:commonShowModalDialog('{SiteUrl}'+
'/_layouts/15/itemexpiration.aspx'
+'?ID={ItemId}&List={ListId}', 'center:1;dialogHeight:500px;dialogWidth:500px;resizable:yes;status:no;location:no;menubar:no;help:no', function GotoPageAfterClose(pageid){if(pageid == 'hold') {STSNavigate(unescape(decodeURI('{SiteUrl}'))+
'/_layouts/15/hold.aspx'
+'?ID={ItemId}&List={ListId}'); return false;} if(pageid == 'audit') {STSNavigate(unescape(decodeURI('{SiteUrl}'))+
'/_layouts/15/Reporting.aspx'
+'?Category=Auditing&backtype=item&ID={ItemId}&List={ListId}'); return false;} if(pageid == 'config') {STSNavigate(unescape(decodeURI('{SiteUrl}'))+
'/_layouts/15/expirationconfig.aspx'
+'?ID={ItemId}&List={ListId}'); return false;}}, null); 0x0 0x1 ContentType 0x01 898 Tiedostojoukon versiohistoria /_layouts/15/images/versions.gif?rev=23 javascript:SP.UI.ModalDialog.ShowPopupDialog('{SiteUrl}'+
'/_layouts/15/DocSetVersions.aspx'
+ '?List={ListId}&ID={ItemId}') 0x0 0x0 ContentType 0x0120D520 330 Lähetä toiseen sijaintiin /_layouts/15/images/sendOtherLoc.gif?rev=23 javascript:GoToPage('{SiteUrl}' +
'/_layouts/15/docsetsend.aspx'
+ '?List={ListId}&ID={ItemId}') 0x0 0x0 ContentType 0x0120D520 350
|
Ajankohtaista ja ajatonta Keravan Opistolta
|
