loka 01
Käsityömatkalla Saksassa

​Käsityömatkamme suuntautui tänä vuonna ystävyyskaupunkimme Ascherslebenin seutuville Keski- Saksaan. Harzin alue kuuluu Sacsen- Anhaltin osavaltioon, joten Berliiniin lennettyämme edessä oli noin 4 tunnin ajelu majoituskaupunkiimme Quedlinbergiin. Hotellimme  Zur Goldenen Sonne oli alueelle tyypillinen vanha talo, jota oli laajennettu vuosien saatossa yhdistäen eri taloja. Siinä vaiheessa emme vielä tienneet, että tulisimme kyllä kaipaamaan viikon kuluessa ilmastointia ja hissiä lämpimän sään kuumetessa matkan aikana.

kasityomatka10_pieni.jpg

Pääkohteemme oli Unescon perintökohteessa Goslarin kaupungissa olevat taidekäsityömessut, jonne suuntasimme heti lauantaiksi. Sieltä löytyi katsaus saksalaisesta käsityöstä, sekä perinteistä että uutta designia ympäri Saksaa. Tulomatkalla pistäydyimme Bad Harzburgissa sijaisevassa Cafe Winiwukissa, jossa oli erikoisessa talossa ja ateljeessa käsitöitä ja designia myös Suomesta (Marimekko, Annikki Karvinen).

kasityomatka2_pieni.jpg

Sunnuntain aamupäivä kului Blankenburgissa sijaitsevassa Kloster Michaelsteinin käsityömarkkinoilla, joita voi luonnehtia musiikkivoittoisiksi paikallismarkkinoiksi verrattuna edellisen päivän isoihin markkinoihin. Sieltä löysimme tuttujakin - Quedlinburgissa sijaitsevan suomalaisen kaupan Little Finlandin pitäjän Mari Raatikaisen ja hänen saksalaisen miehensä. He olivat tulleet myös markkinoille myymään suomalaisia tuotteita. Opiston entinen työntekijä Mari oli korvaamaton apu tätä matkaa suunnitellessa ja auttoi etsimään sopivia käyntikohteita.

kasityomatka4_pieni.jpg

Iltapäivällä ajelimme Harzin vuoristossa, joka tekee alueesta halutun ulkoilu- ja patikointikohteen. Näimme maailman toiseksi pisimmän riippusillan, jonne emme kuitenkaan menneet jonottamaan. Pysähdyimme Hiilenpolton näytöspaikalle, jossa sattuikin olemaan meidän onneksemme käsityöläisten päivä. Esillä oli paikallista käsityötä ja työnäytöksiä. Ja valtavia puita. Ajelun päätöskohteena pysähdyimme Stolbergissä, ehkä kauneimmassa alueen kaupungeista.

kasityomatka6_pieni.jpg

Maanantai aamupäivä oli varattu Quedlinburgiin tutustumiseen – onhan se myöskin Unescon maailmanperintökohde. Erittäin kaunis ja viehättävä kaupunki, jossa hyvin kuluu aamupäivä kaupungilla kierrellessä tai Bimmelbahnilla linnalle noustessa.

Iltapäivällä lähdimme ystävyyskaupunkimme Ascherslebenin suuntaan. Ermslebenissä meitä odotti Suomi-Saksa seuran Christian Freytag, jonne hän oli järjestänyt meille leivoskahvit sekä Salzkreisin kansalaisopiston esittelyn. Olimme vieraina Konradsburgin benediktiiniläisluostarissa, jossa saimme pienen käsityötuokion paikallisen kansalaisopiston opettajan Diana Nikolauksen pitämänä.

kasityomatka7_pieni.jpg

Ilta meillä kului  Rudiger Schulzin seurassa ystävyyskaupungissamme Ascerslebenissä Hän esitteli kiertoajelulla kaupungin ja läheisen linnan sekä tarjosi illallisen koko porukalle. Hieno ele ystävyskaupungiltamme ja erityisesti hra Schulzilta. Muistamme lämpimästi!

kasityomatka9_pieni.jpg

Tiistaina lämpötila nousi nousemistaan ja me suuntasimme Halberstadtiin ihailemaan Tuomiokirkkoa ja sen ainutlaatuisia tekstiiliaarteita. Dom Schatzissa pääsimme näkemään tuhat vuotta vanhoja tekstiilejä, joita ei paljoakaan ole esillä koko maailmassa – ainutlaatuista!

kasityomatka5_pieni.jpg

Iltapäiväksi ajelimme Wernigerodeen, joka on ehkä Quedlinburgin kanssa alueen hienoimmat kaupungit. Historiaa riittää rakennuksissa satoja vuosia taaksepäin ja linna kuuluu jokaiseen alueen pikkukaupunkiin muistuttaen maan ruhtinaskuntamenneisyydestä. Halberstadtissa on ehdottomasti alueen monipuolisin ostoskatu, joskin kuumuus haittasi ainakin vaatteiden sovittamista. Yhdessä nautittiin paikallisessa Kartoffelnhausissa päivällinen ja kiiteltiin paikallisoppaamme Tabea Selent ja hänen tukijoukkonsa, äiti Ines Selent. He olivat käytännön apuna monessa matkanjärjestelyn yksityiskohdassa.

Lähtöpäivänä aikaistimme aamua ja vietimme ilmastoidussa bussissamme matkan Berliiniin. Onneksi ohjelmassamme olikin suomeksi opastettu kierros omalla bussilla ympäri Berliiniä, joka oli aivan loistava ottaen huomioon ulkoilman lämpötilan 38 astetta. Pari tuntia saimme lounastauoksi ja jaloitteluun Aleksanderplazin lähettyvillä ennen kuin bussi vei meidät takaisin Tegelin kentälle ja kotimatkalle.


kasityomatka3_pieni.jpg

Matka onnistui loistavasti huolimatta vallinneesta kuumuudesta – matkalaiset osasivat pitää huolta hienosti itsestään ja toisistaan. Erityiskiitos matkanjohtajalta siitä, että porukka oli aina ajoissa bussissa - kaikki sujui mutkattomasti.  Seuraavaa matkaa jo järjestäen kiittelee Aune Soppela / taitoaineiden suunnittelijaopettaja.

kesä 01
Kädentaitojen opettajat kouluttautuivat

​Keravalla järjestettiin jo toisen kerran valtakunnallinen Kädentaitojen opettajien tietotaitoviikko. Perimmäisenä tarkoituksena on tietysti saada opistoihin uusia ideoita ja kursseja kädentaitojen ainealueelle ja samalla verkostoitua. Kurssille osallistui 20 opettajaa ympäri Suomea ja jokainen heistä opetti uuden käsityöidean, -materiaalin tai -tekniikan toisille. Kukaan ei saanut palkkaa, mutta jokainen sai mukaansa 19 uutta ideaa omaan opistoon vietäväksi.

tietotaito6.JPG

Tänä vuonna saimme joukkoomme myös Islannin ystävyyskunnastamme Reykjanesbaeristä käsityöopettaja Silja Konradsdottirin, jonka kanssa vertailimme käsityöopetusta maissamme. Häneltä saimme myös hyvän idean itseommeltavaan leluun, joka sopii erityisen hyvin ylivilkkaille lapsille ja muistisairaille vanhuksille.

Viikolla opittujen aiheiden kirjo oli laaja. Saatuamme kudontatilat opetusluokkien viereen yhtenä uutuusaiheena oli kutominen raidekaiteella, joka on rantautunut meille Virosta. Sillä voi tulla kutomaan huiveja heti elokuusta kudonta-aseman avauduttua. Opiston monitoimiluokassa onnistuivat erilaiset värjäykset kuten ekoprint, jääpalavärjäys ja syanotypia. Niitä pääsevät kokeilemaan oppilaatkin jo ensi lukuvuoden aikana. Uusia tilkkuideoita, pussukoita kankaista ja nahkapaperista tehtiin kuten myös koruja pyöränkumeista ja soutachenauhoista. Opiston ohjelmassa näkyy syksyllä myös valohimmelikurssi kuten myös nopeat kurssien aloitustyöt esim. suojapussukka yrteille tai sormineulatyyny.

tietotaito3.JPG

Tällainen kurssi on erinomaisen taloudellinen ja tehokas täydennyskoulutuskurssina. Samalla opimme tuntemaan toisiamme, verkostoidumme ja vaihdamme hiljaista tietoa eri opistojen ja sukupolvien kesken. Joukossamme oli ilahduttavasti pitkää uraa tehneitä, kokeneita opettajia kuin myös uusia, nuoria uransa alussa olevia tulokkaita. Naapuriopistojen opettajat ja tuntiopettajat olivat kiitettävästi mukana ja heidän kanssaan jatkamme kaavapiirustusohjelman PatternMakerin jatkokurssilla vielä kesäkuussa.

Opiston tilat mahdollistavat hyvin monipuolisesti erilaisten kurssien toteuttamisen. Käsityötilojen keskeinen sijainti mahdollistaa ruokailut ympäristössä helposti, tällä kertaa muutamat testasivat myös yöpymistä  paikallisessa majoitusliikkeessä Cosmopolissa  ja totesivat sen aivan käyttökelpoiseksi.

tietotaito2.JPG

Viikko oli työntäyteinen ja todella palkitseva ja sain siitä monia uusia aiheita, jotka näkyvät opiston kurssitarjonnassa meillä jo heti ensi lukuvuonna. Formaattina tämä on tehokas ja taloudellinen, ja jota toivoisin järjestettävän eri puolilla Suomea. Näin matka- ja majoituskustannukset eivät tulisi kohtuuttomiksi ja tuntiopettajatkin voisivat osallistua. Ensi vuoden kurssipaikka on Järvenpään opisto, nähdään siellä!

Kirjoittaja Aune Soppela on Keravan Opiston pitkäaikainen kädentaitojen opettaja.

kesä 01
Kurssisuunnittelun saloja

​Taas on puolivuosittainen kurssisuunnittelu hetkeksi takanapäin ja on aika hengähtää. Ihan vain pieneksi hetkeksi, sillä koko Vapaa-ajan esitteen koordinointi jakelukuntoon pitää minut kiireisenä vielä seuraavankin kuukauden.  Nyt on kuitenkin aika reflektoida miten suunnittelin oman yhteiskunta, terveys ja media kurssialueeni.

leena.png

Mistä kurssisuunnittelu sai alkunsa? Minulle sillä ei ole oikeastaan alkua eikä loppua vaan se on ajassa uudelleen pyörähtävä prosessi. Se mukautui aiempien asiakaspalautteiden, opettajapalautteen, yhteiskunnasta ponnahtavien ajankohtaisten asioiden, resurssien ja omien mielihalujen ja kokemusten pohjalta. Tärkeää on kuunnella asiakasta, olla ajan hermoilla ja luottaa omaan intuitioon siitä mikä kiinnostaa itseä, usein kiinnostaa myös muitakin.

Minun kurssisuunnittelu alkoi lukemalla palautteita edelliseltä lukukaudelta. Opisto tekee vuosittaisen asiakastyytyväisyyskyselyn, josta löytyvä laadullinen palaute toimii pohjana suunnittelulleni. Sen lisäksi etsin kurssikohtaisia palautteita sekä opettajapalautteita luettavaksi. Kahlasin tietokoneeltani läpi kansiota "Seuraavan lukukauden kurssitarjonta" johon olin kerännyt puolen vuoden aikana mahdollisia uusia opettajatietoja, mahdollisia uusia toteuttamatta jääneitä kurssi-ideoita jne. Olin myös samaisen edellisen puolen vuoden aikana kerännyt pöydälleni lokerikkoon paperisia dokumentteja; sähköposteja, mainoksia, lehtileikkeleitä, toisten opistojen kurssiesitteitä jne. joita käytin muistini virkistämiseksi.

asiakaspalaute3.PNG

asiakaspalaute6.PNG

asiakasapalaute5.PNG

asiakaspalatue4.PNG

Näitä dokumentteja kahlasin läpi useamman päivän muiden töiden ohella ja olo oli kuin lapsell karkkikaupassa. Halusin kaiken. Mutta todellisuudessa kaikkea en tietenkään saa. Minulle on annettu omat vastuualueet, tuntimäärät ja tietenkin minun itse pystyä pitämään huolta siitä, että tämä kurssisuunnittelu & niiden toteutus ei vie enempää kuin sovittu ¼ työajastani.  Aloin seuraavaksi kokoamaan fläppitaululle postit-lappuja aihealueista ja ehkäpä jo kursseista ja opettajistakin joita haluan toteuttamaan kurssejani. 

Seuraavaksi katsoin olemassa olevien opettajien osaamisia tarkemmin, josko ne täsmäisivät asiakkaan ja minun tarpeisiini. Osa tuntiopettajista oli liikkeellä jo hyvissä ajoin tarjoamalla valmiita sisältöjä kursseihin, mutta itse tässä vaiheessa en luvannut vielä kenellekään mitään. Halusin nähdä ensin kokonaisuuden. Tänä vuonna rekrytoin 7 uutta opettajaa, joiden uskon lunastavan paikkansa meillä Opistolla täydellisesti.  Aiemmin opettaneiden opettajien kanssa paransimme nykyisiä kurssikuvauksia ja aloimme sen jälkeen varovasti haarukoimaan syksyn kurssien pituuksia ja määrää. 

rekrytointi.jpg

Seuraava askel oli saada sekä omat mielihaluni, opettajan mielihalut ja tilavaraukset minulle annettujen kurssituntimäärien puitteisiin. Siinä vaiheessa tunsin olevan noin sadan pallon jonglööri, sillä kaikki pallot olivat aluksi vain ilmassa mutta sitten yksi kerrallaan aloin niitä tarkoituksenmukaisesti pudottelemaan.  Tämä työ oli aikaa vievää ja vaati paljon tarkkuutta. Kurssit piti luoda Hellewiin, etsiä tilat, sopia aikataulut opettajien kanssa, tarkistaa kurssikuvaukset, tarkistaa kurssien pituudet & kokoontumiskerrat, opettajan palkkaukset, sopimukset ja lopuksi vielä hinnoitella kurssit minulle annetun budjetin mukaan. Nämä pallot olivat ilmassa useamman viikon, jonka jälkeen vasta ensimmäistä kertaa alkoi tarkempi kokonaisuus hahmottua. Nyt minulla on valmiina kurssisuunnittelu liittyen yleisluentoihin, yhteiskunnallisisiin aineisiin, terveyteen tai mediaan. Tarjolla monia uusia mielenkiintoisia kurssiaiheita, opettajia ja kurssikokonaisuuksia.

kurssitarjonta.jpg

Opiston kurssien suunnittelutyö on nyt päätöksessä mutta minulla jatkuu matka samoissa merkeissä vielä kuukauden verran, sillä koko Vapaa-aika Keravalla esitteen suunnittelu, materiaalien kokoaminen, oikoluku ja taitto- ja painovalmiuteen järjestely on myös vastuullani. 

Suureksi onneksi sain avukseni 3 viikkoa sitten media-alan harjoittelijan, Niina Töytärin. Hänen kanssaan olemme tehneet tulevasta Vapaa-ajan esitteestä taatusti paremman kuin koskaan. 

niina.jpg

Koen, että on tärkeä nauttia työstään. Ja tuntea, että on saanut tehtyä oikeita asioita omalla parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä on vaatinut kurinalaisuutta, päättäväisyyttä, aikaa, kannustusta ja uteliaisuutta oman alueen kehittämiseen. Seuraavaksi tarvitsen vain asiakkaat täyttämään suunnittelemani kurssit.

Kurssit  näkyvät heinäkuun alusta alkaen Hellewi kurssijärjestelmässä.  Paperinen kurssiopas jaetaan  kaikkiin keravalaisiin kotitalouksiin elokuun alussa. Ilmoittautuminen  Opiston kursseille alkaa tiistaina 7.8. (liikunta) ja 9.8. (muut aineet). Siitä alkavat taas syksyn kiireet.


Kirjoittaja on Keravan Opiston suunnittelija-koordinaattori KM Leena Helminen, jolla kurssisuunnittelun vastuualueenaan luennot, yhteiskunta, terveys ja media sekä Opiston isoimmat viestintäaktiviteetit. Toinen puoli työstä menee Vapaa-ajan yksikön viestintään. Siitä esimerkkinä koko Vapaa-ajan puolivuosittaisen esitteen koordinoiminen suunnittelusta jakeluun.


touko 03
Kirjoituskilpailun tulokset ja voittajatekstit

​Keravan Opiston 70-vuotisjuhlavuoden kirjoituskilpailu Opin elääkseni - elän oppiakseni -teemalla toteutettiin alkuvuodesta. Kilpailun voitti Kirsti Lautanala tekstillään "Italia – elämäni voimavara".

Viiden parhaan joukkoon ylsivät Tuula Maija Vigman tekstillään "Kalassa", Sara Kuokkanen runollaan "Elämän kestävä oppi", Erkki Kostiainen tekstillään "Rinnemaille oppiin" ja Jaana Mäkelä tekstillään "Tapahtumahorisontti".

Voittajan valintaa Virpi Hämeen-Anttilan perustelee arviossaan seuraavasti: "Tarina on keskitetty yhden teeman ympärille: miten kiinnittyminen johonkin kauniiseen ja arvokkaaseen ja elämykselliseen kantaa elämän raskaiden vaiheiden läpi, antaa voimia, iloa, lepoa, ja unelmia, joita me niin kipeästi tarvitsemme tässä maailmassa. Kirjoitus sisältää selvästi omia muistoja, ja ne on kerrottu mehevästi ja niihin on valtavan helppo eläytyä."

Kilpailuun saapui määräaikaan mennessä 59 tekstiä. Esiraati, johon kuuluivat Keravan Opiston apulaisrehtori Teija Leppänen ja sanataideohjaaja, toimittaja Anne Tarsalainen, valitsi näistä viisi tekstiä, joista kirjailija Virpi Hämeen-Anttila valitsi voittajan. Voittaja julkaistiin ja kukitettiin Keravan Opiston 70-vuotisjuhlassa 24.4.2018.


Kirsti Lautanala "Italia – elämäni voimavara"

TEKSTI VOITTAJA Italia - elämäni voimavara KIRSTI LAUTANALA.doc

Tuula Maija Vigman tekstillään "Kalassa"

TEKSTI Kalassa Tuula Maija Vigman kopio (2).rtf

Sara Kuokkanen runollaan "Elämän kestävä oppi"

TEKSTI Elämän kestävä oppi Sara Kuokkanen.pdf

Erkki Kostiainen tekstillään "Rinnemaille oppiin"

TEKSTI Rinnemaille oppiin Erkki Kostiainen.docx

Jaana Mäkelä tekstillään "Tapahtumahorisontti"

Tapahtumahorisontti Jaana Mäkelä.pdf

huhti 30
Tunnelmakuvia 70-vuotisjuhlasta
Tässä muutamia tunnelmakuvia Keravan Opiston 70 -vuotispääjuhlan 24.4. illan kulusta.  Mukana juhlatunnelmissa oli noin 200 vierasta. Kaunis kiitos vieraille ja esiintyjille.

juhla1.jpg

Tervetuloa Pertti Rantanen
toimialajohtaja, vapaa-aika ja hyvinvointi
juhla2.jpg

Lemmen seitsemäs taivas Kerava Singers
Pieni suuri kaupunki johtaa Lotta Pettinen
juhla3.jpg

Kaupungin tervehdys Miila Halonen, vapaa-ajan ja hyvinvointilautakunnan
puheenjohtajajuhla4.jpg

Lastu laineilla Kimmo Palo
Myrskyluodon Maija säestää Päivi Bonde-Jensen
kuva11.jpg

Opin elääkseni, elän oppiakseni -kirjoituskilpailun tuloksen julkistaminen,  Virpi Hämeen-Anttila 
 


Tanssiesityksiä Hip Hopin ja Itämaisen tanssin ryhmä
ohjaa Petra Koskimäki ja Leena Kallio
juhla7.jpg

juhla8.jpg

Omalla äänellä -lauluryhmä
 


Yhteislaulua
juhla9.jpg

Opisto 70v-ryijy
ryijy_70v.jpg

Kiitos kaikille ikimuistoisesta juhlasta!
maalis 12
Matkakertomus käsityömatkasta Saamenmaalle

​29.9.2017 TIISTAI

Käsityömatka alkoi Rovaniemeltä mihin kaikki matkalaiset kokoontuivat, osa saapui tiistaina 29.2. yöjunalla tai lentäen, osa oli saapunut jo aiemmin. Ryhmä asettui bussiin jonka kyydissä kuljimme seuraavat 6 päivää. Ensimmäinen pysähdys oli Saariselällä jossa lounaan jälkeen saimme tutustua Siulassa esillä oleviin saame-laisten pukuihin, pukujen ja käsitöiden elävään perin-teeseen.

Sajos eli Saamelaiskulttuurikeskus teki meihin kaikkiin suuren vaikutuksen. Sajoksessa kokoontuvat Saamelaiskäräjät joka on Suomen saamelaisten korkein poliittinen elin ja joka valitaan vaaleilla joka neljäs vuosi. Lisäksi talosta löytyy mm. Saamelaisarkisto ja Saamelaiskirjasto, tiloja näyttelyille ja teatteriesityksille. Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa. Nykyisin saamelaiset asuttavat Suomen, Norjan, Ruotsin ja Venäjän pohjoisinta aluetta. Saamelaiset tekevät kulttuurillista ja poliittista yhteistyötä yli valtiorajojen.

kasityomatka_a.jpg
Saamelainen käsityö, duodji, kehittyi tarpeesta luoda kestäviä ja kauniita käyttöesineitä luontoa säästeliäästi käyttäen. Käsitöiden valmistaminen on vuorovaikutusta luon-non kanssa: materiaalit hankitaan luonnosta ja sieltä koristelutkin saavat usein inspiraationsa. Nykyisin käsityö on sekä taidetta että elinkeinoa. Jokaisella alueella on oma tapansa tehdä saamen käsityötä. 

Sajoksen näyttelyssä näimme upeasti valmistettuja käsitöitä ja saimme ensimmäisen tilaisuuden tehdä ostoksia käsityömyymälä Duodji Shopissa. Legendaarinen hotelli Inari majoitti ryhmämme.
kasityomatka_saamenmaalle_2017 02.JPG

30.8.2017 KESKIVIIKKO

Päivän aikana tutustuimme saamelaisuuteen monella tavalla. Vierailimme SAKK:ssa eli Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa.SAKK:sta voi valmistua mm. kokiksi, luonto-ohjaajaksi, poronhoitajaksi, käsityöalan artesaaniksi, lähihoitajaksi, merkonomiksi tai matkailupalvelu-jen tuottajaksi. Sen lisäksi voi opiskella saamen kieltä ja kulttuuria, media-alaa sekä erä- ja luonto-oppaaksi. Lisäksi voi suorittaa ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja. Oppilaitos järjestää myös monipuolista aikuiskoulutusta.

Tutustuimme käsityön opetukseen. Saimme aavistuksen käsitöiden, materiaalien, tekniikoiden, värien ja kuviomuotojen merkityksestä, jotakin pitkästä perinteestä joka säilyy.

Bures boahtin - Saamelaismuseo Siida toivotti meidät seuraavaksi tervetulleeksi. Tutustuimme museon näyttelyyn oppaan johdolla. Tutuiksi tuli Pohjois-Lapin luonto ja alueen kulttuurin kehitys. Käsitys alueen erityisestä, paikallisesta ja omanlaisesta käsityökulttuurista vah-vistui. Oli upeaa nähdä mitä ja miten monella tapaa poroa ja alueen luonnon rikkauksia on hyödynnetty käyttötuotteissa ja miten ne on taidokkaasti koristeltu eri tekniikoin.

Siida on myös ulkomuseo ja luontokeskus. Ulkomuseolla tutustuu erilaisiin saamelai-siin asumuksiin sekä pyyntitapoihin. Luontokeskuksen asiakaspalvelu antaa myös neu-voja ja vinkkejä retkeilyyn.

kasityomatka_saamenmaalle_2017 170.JPG

Näiden kahden ensimmäisen päivän aikana olimme jo saaneet uskomattoman tietopaketin saamenmaan kulttuurista ja käsitöistä. Emme arvanneetkaan mitä kaikkea tulisimme vielä kokemaan ja oppimaan! Inarin tutustumiskohteiden ja Siidassa syödyn lounaan jälkeen matKasimme noin 110 km Sevettijärvelle Toini Sanilan porotilalle.

Matkalla pysähdyimme Saamelaiseten hautausmaalla Sevettijärvellä. Porotilalla tutustuimme Miina Sanilan keräämiin ja ostamiin, käsityö-mestari Matleena Fofonoffin käsityöaarteisiin. Illallinen, saunominen ja uiminen takasivat varmasti jokaiselle hyvät yöunet!

IMG_1487.JPG

31.8. 2017 TORSTAI

Vuorossa oli yksi matkan odotetuista kokokohdista. Käsityömestari Matleena Fofonoff saapui porotilalle ja opetti meille peukaloidun nauhan tekemistä. Käsitöiden ohessa ja jos aikaa jäi, sai jokainen tutustua alueeseen, tehdä kävelyretkiä luonnossa ja nauttia Lapin rauhasta.

kasityomatka_saamenmaalle_2017 209.JPG

Ruoka porotilalla oli mahtavaa, poronlihaa, paikallista kalaa, lakkahilloa ja kaikkia mahdollisia herkkuja sai syödä niin paljon kuin jaksoi. Näitä herkkuja ei helposti unohda!

kasityomatka_saamenmaalle_2017 269.JPG
1.9.2017  PERJANTAI

Pieni pysähdys vielä Sevettijärven perinnetalossa ja sitten matka jatkui kohden Näätämöä, Jäämerta, Pykeijaa, Tana Brota ja Varanginvuonoa.

Perinnetalo esitteli saamelaisten elämää, pihapiiriä ja elinkeinoja. Myös täällä näimme perinteistä pukeutumista ja saamelaisilla, perinteisillä käsityötekniikoilla valmistettuja käsitöitä. Pieni myymälä houkutteli myös ostoksille.
kasityomatka_saamenmaalle_2017 288.JPG

Kolttamuseo, Itä-Saamen museo, virallisesti Ä´vv Skolt Sámi Museum, avattiin vuonna 2017 Koillis-Norjan Neidenissä (suomeksi Näätämö).

Koltat, koltansaamelaiset elävät Kuolan niemimaan liepeillä, Suomen Venäjän ja Norjan alueella. Suomessa kolttia on jäljellä noin 600, ja enimmäkseen he elävät Inarin Sevettijärvellä, jonne väki Petsamosta evakuoi-tiin. Museo esittelee koko alueen perinteistä elämäntapaa ja historiaa kuvin ja esinein. Vanhimmat esineet olivat 2 500 vuotta vanhoja mutta ihan uusiakin siellä oli - myös meille jo tutuksi tulleen Matleena Fofonoffin valmistamia. Meille vain vahvistui millaisen mestarin opissa olimme saaneet olla!

kasityomatka_saamenmaalle_2017 391.JPG
Kun museo jäi taakse, aloimme jo innolla odottamaan jäämeren näkemistä. Maisema muuttui ja saavuimme Pykeijaan. Pykeija on kuuluisa kuningasravuistaan ja suomalaisista asukkaistaan. Jopa kaupoissa sai palvelua suomen kielellä ja tunnelma oli mukavan kotoisa. Pykeijan bistron isän-tä esitteli meille ravut ja ateria maistui - taas olimme yhtä kokemusta rikkaampia. Jäämeri ja sen rannat olivat kaunis maisemareitti. Pääsimme sulattelemaan kaikkea päivän aikana näkemäämme Tenojoen sillan viereen, Tana Brohon, Tana Hotelliin.

2.9. 2017 LAUANTAI

Lauantaina oli ohjelmassa perinteiset saamelaismarkkinat, VUONNÁMÁRKANAT Varangerin saame-laismuseolla Varangerbotnissa Norjassa. Saimme tutustua tunnelmaan ja markkinoihin. Markkinoilla myytiin käsitöitä ja paikallisia ruokia. Aikaa oli myös ruokailla alueella ja tutustua museon näyttelyihin. Ehkä upeinta oli ihailla värikästä markkinakansaa, haistella ruokakojujen tuoksua ja katsella maisemaa, koko ajan kirkastuvaa taivasta Varanginvuonon yllä.

kasityomatka_saamenmaalle_2017 564.JPG
Várjjat Sámi Musea - museon näyttelyissä ja toiminnassa on pääpaino merisaamelaisessa kulttuurihistoriassa. Näytteillä on mm. kivikautisia löydöksiä ja perinteistä merisaamelaista esineistöä. Saamenkäsityö eli duodji sekä kieli ovat tärkeitä kulttuurin kantajia. Duodji on aina siirtynyt perinteenä äidiltä tyttärelle ja isältä pojalle. Nykyään dudji-ammattilaiset ottavat nuoria myös verstailleen ja koulutusta voi jatkaa korkeakoulutasolle saakka.

kasityomatka_saamenmaalle_2017 540.JPG
Kukaan ei varmasti osannut arvata kuinka suuri yllätys meitä vielä illalla odotti. Noin 280 km matkaa bussilla ja olimme takaisin Suomessa, majoittumassa Saariselälle, Kakslauttaseen ja aivan uusiin lasi-igluihin.

Taivas oli pilvessä vielä kun majoituimme mutta jo illallisen aikaan se selkeni. Reissun viimeisenä yönä siis vielä ilta-toimet, sänkyyn ja ihailemaan revontulia - ne olivatkin vielä kokematta - niin paljon muuta olimme jo nähneet!

3.9. 2017 SUNNUNTAI

Taivas oli pilvessä vielä kun majoituimme mutta jo illallisen aikaan se selkeni. Reissun viimeisenä yönä siis vielä ilta-toimet, sänkyyn ja ihailemaan revontulia - ne olivatkin vielä kokematta - niin paljon muuta olimme jo nähneet!

Yksi Lapin ehdottomista aarteista on myös Lapin kulta. Kullan huuhdonta, myytit ja tarinat kullan ympärillä ovat legen-daarisia. Tarinat ja tosiasiat on koottu yhteen Tankavaaran kultamuseossa. Museo on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja opastettu kierros antoi meille tuhdin tietopaketin aiheesta.

Rovaniemeltä lähdimme ja sinne myös päätimme matkan. Arktikum oli kuitenkin vielä nähtävä. Mielenkiintoiset näyttelyt ja hyvä ruoka sinetöivät yhteiset kokemuksemme.
kasityomatka_saamenmaalle_2017 608.JPG
Matkan antia saamme sulatella vielä pitkään. Kaikki syömämme herkut muistamme vielä kauan. Saamelainen käsityökulttuuri on elävää perintöä joka kehittyy ja kasvaa ajassa, perinteitä kunnioittaen ja vaalien. Myös meillä on mahdollisuus antaa näkemämme vaikuttaa siihen miten suhtaudumme omiin käsitöihimme ja pe-rinteeseemme, antaa sen vaikuttaa suunnitelmiimme ja toteutuksiimme. Tietämyksemme ja kunnioituksemme kaikkeen käsityöperinteeseen varmasti vahvistui. Uskon, ettei meistä monikaan etukäteen arvannut kuinka vaikuttavaa osaamista, yksilöllisyyttä ja perinteen tietämystä tulemme kokemaan. Mieleenpainuva matka. Kiitos Keravan opiston matkan järjestelyistä - tähän voi varmasti kaikki yhtyä!

Näkemisiin - Oaidnaleapmai!

Kirjoittaja: Marjo Vainio
Valokuvat: Marjo Vainio

LUE KOKO MATKAKERTOMUS: 
pdf-muotoisena


maalis 01
Uudet upeat kudontatilat

Keravan Opiston kudonta-asema on  muuttanut  talvilomaviikolla Hyyppärästä keskustaan. Juuri remontoidut uudet kudontatilat sijaitsevat osoitteessa Kauppakaari 11. Samassa osoitteessa mutta viereisissä tiloissa toimii myös kädentaitojen ompeluluokka sekä monitoimiluokka.

"Tämä on synergiaetu. Kädentaitojen harrastajat pääsevät saman katon alle ja voivat näin oppia paljon toisiltaan. Voimme tehdä helpommin myös yhteisprojekteja tulevaisuudessa", totesi kädentaitojen vastuuopettaja Aune Soppela. Ja näin varmasti tuleekin käymään. Molemmissa tiloissahan on usein aamusta iltaan saman henkiset kädentaitajat koolla.

IMG_0610_Kuvaaja Eija Lindström (2).jpg

"Saimme tänne keskustaan saman verran kangaspuita kuin Hyyppärässä mutta sijainnin takia saamme varmasti enemmän asiakkaita", iloitsi kudonnanohjaaja Kristiina Elomaa-Kallas. Kudonnan opetus jatkuu uusissa tiloissa jatkuu opinto-oppaan mukaisesti. Kudonnanohjaaja on paikalla maanantaista keskiviikkoon kello 9-14 ja torstaisin kello 14-19. Opetus jatkuu kesäkuulle asti, jolloin tarjolla on kaksi koululaisten kudontakurssia.

IMG_0615_Kuvaaja Eija Lindström.jpg

Lisätietoja: kudonnanohjaaja artenomi Kristiina Elomaa-Kallas, puh. 040 3184418

helmi 26
Graffitiakatemia alkaa

​Helmikuun lopulla Keravan Opiston Nuorten opistossa alkaa "Graffitiakatemia"-nimellä kulkeva kymmenen kerran kurssi. Graffiti- ja katutaidetyöpajoja sekä lyhyempiä kurssejakin on Keravalla järjestetty useita vuosittain jo verrattain pitkän aikaa: ensimmäiset kurssit Häkin luvallisen graffitiseinän rakentamisen jälkeen pidettiin vuonna 2010.

1.jpg

Kloverallt, MadC, Psyke & Ira Keravan graffitiseinällä kesällä 2017
Kuva: Marko Prosch


Työpajoissa ja lyhyillä kursseilla on ollut mahdollista saada ensimmäinen kosketus graffitien tekemiseen. Aikaa on kuitenkin ollut käytettävissä suhteellisen rajallisesti, joten kosketus on väistämättä jäänyt pintapuoliseksi ja harrastuksessa kehittyminen on ollut siitä eteenpäin kunkin omasta aktiivisuudesta kiinni. Graffitiakatemiassa asian suhteen mennään syvemmälle: tarjolla on mm. luennot graffitikulttuurin ja –taiteen historiasta, graffitin peruskirjainmuodoista ja niiden traditioista sekä graffitista yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä. Kun tähän lisätään ohjattuja käytännön harjoitteita kirjainten luonnostelusta spraymaaleilla maalaamiseen, erilaisten tekniikoiden, välineiden ja tyylien esittelyä sekä kulttuurin omaan termistöön / graffitislangiin tutustumista, niin akatemiaan osallistuvilla pitäisi sen loppuessa toukokuun alkupuolella olla jo suhteellisen hyvät valmiudet lähteä tavoittelemaan "burnereiden" tekemistä.

2.jpg

Hende ja länsimetro, 2016

Kevään aikana akatemiassa vierailee 2 pitkän linjan graffitiosaajaa ja –asiantuntijaa: Anssi Arte (Mm. "Forms of Rockin'"-kirjan takana oleva graffitityylien erityisasiantuntija) ja Pete "Hende" Nieminen (graffititaiteilija, jonka teoksissa on usein voimakas yhteiskunnallisesti kantaa ottava ulottuvuus).

Mikäli jo nyt tuntuu siltä, että kiinnostaa kovasti, niin ilmoittautua voit täällä

3.jpg

Henden ja Deos:in "Hävetkää"-maalauksessa oli esillä Vantaan urheilupomoja vuonna 2016

Tähän loppuun mainittakoon pari erityisen houkuttelevaa asiaa:

- Graffitiakatemia on maksuton. 
- Osallistumisen alaikäraja  on 15v. Tästä voidaan kuitenkin poikkeustapauksissa joustaa. Yläikärajaa ei sen sijaan ole. Tervetulleita ovat niin 20-, 40-, 60- kuin 80-vuotiaatkin jos innostusta ja nuorekasta asennetta löytyy.

4.jpg

"Forms of Rockin'"-kirjan tekijä Anssi Arte pitää luennon graffitiakatemiassa

Tervetuloa mukaan!

Terveisin,
Jouni "Psyke" Väänänen
Graffitiakatemian ohjaaja /
Kaupunkitaiteesta vastaava projektipäällikkö /
Ammattigraffititaiteilija
jouni.vaananen@kerava.fi
040 318 2880

helmi 02
Olemme kaikki täydellisen uniikkeja

"Ihan kun se luennoitsija olisi ollut täällä meidän kanssa. Ihan turhaan olisin matkustanut Jyväskylään kun tämän luennon näki etänäkin", hihkaisi eräs opiskelija kevään ensimmäisen etäluennon jälkeen, jossa esiintyi professori Liisa Keltinkangas-Järvinen. Ja samaa tuumasivat muut 40 osallistujaa Opiston kokoustilassa Sampolassa.

Keltinkangas-Järvisen luennon aiheena oli perimän ja ympäristön merkitys käyttäytymiseen ja temperamenttiin. Hän määritteli ihmisen ikään kuin taloksi, jonka kauas näkyvä ylin kerros on käyttäytyminen. Sen alla keskimmäisenä kerroksena on ihmisen persoonallisuus ja ikään kuin tämän ihmistalon perustana on pitkälti perinnöllinen temperamentti.

Alin kerros temperamentti käsitetään joukkona synnynnäisiä taipumuksia, jotka eivät kuitenkaan määrää kenenkään kehitystä. Se sisältää asioita kuten sensitiivisyys, aktiivisuus, emotionaalisuus, joustavuus ja järjestelmällisyys.  Lapsena temperamenttipiirteet ovat eniten näkyvissä. Sen sijaan aikuisena kukaan meistä ei voi selitellä huonoa käytöstään temperamentilla sillä temperamentti ei ole se kerros ihmisessä joka aiheuttaa huonoa käytöstä. Oman temperamentin tunteminen auttaa kuitenkin ymmärtämään paremmin itseään ja läheisiään."Kukaan ei mene naimisiin temperamentin takia mutta avioeroja sen takia on kyllä tullut", nauratti Keltinkangas-Järvinen yleisöä.

Keskimmäiseen ihmistalon kerrokseen nimeltä persoonallisuus kuuluu ihmisen ympäristön kanssa yhteistuumin tehdyt päätökset, päämäärät sekä asenteet, joita ihminen voi kehittää ja usein tietoisesti kehittääkin elämän varrella. Keltinkangas-Järvinen tyrmäsi myös rekrytoinnissa käytettävät kaupalliset persoonallisuustestit, koska ne eivät kerro siitä miten ihminen käyttäytyy esimerkiksi erilaisissa oikeissa työtilanteissa.

Kaikkein näkyvin ja ylin kerros meissä ihmisissä on käyttäytyminen. Me ihmisten teemme tietoisia päätöksiä ja valintoja elämässämme käytöksemme kautta. Päätämme järkiperäisesti päivittäin ja hetkittäin miten käyttäydymme eri tilanteissa, kuten esimerkiksi juuri työpaikalla. 

Luento tempaisi todellisesti mukaansa ja jätti hyvän luennon tunnusmerkkeinä paljon uutta ajateltavaa. Ja erityisen hyvän mielen loppusanoillaan: Jokainen ihminen meistä on täydellisen uniikki. Ja jopa täydellisen omanlaisensa. Asiaa voi miettiä siltä kannalta, että kykenisikö kukaan muu elämään minun elämääni? Ja vastaus on että, ei. Elämäni on sen takia ainutkertaista ja uniikkia koska kukaan ei pysty elämään sitä niin kuin minä".

Kirjoittaja:  Leena Helminen / suunnittelija-koordinaattori, Keravan Opisto

 

KEVÄÄN 2018 LUENTOJA:

14.2. klo 14-16 Etäluento: Aivoterveys ja muistisairauksien ehkäisy / FT. Satu Jyväkorpi, Helsingin yliopisto/ Gerontologinen ravitsemus Gery ry

15.2. klo 18-19.30 Minustako kevytyrittäjä / KTM Jaana Laitinen

1.3. klo 18-19.30 Miksi linnut muuttavat / dosentti Juha Tiainen

8.3. klo 18-19.30 Suomalaisia naistaiteilijoita 1950- ja 1960-luvulla / FM Eija Olsson

14.3. klo 14-16  Etäluento: Äkilliset aivoverenkiertohäiriöt (TIA) / ylilääkäri Sari Avikainen, KSSHP

15.3. klo 18-19.30 Perintö ja testamentti /OTK Taneli Lallukka

22.3. klo 18-19.30 Miten nukun paremmin / uniterapeutti Susan Pihl

28.3. klo 14-16  Etäluento:Home ja terveys – uusinta tietoa hometutkimuksista / professori Tuula Putus

4.4. klo 14-16 Etäluento: Mitkä ovat olleet ja ovat suomenkielisen kirjallisuuden "pysyvät jalanjäljet" / Finlandia-palkittu kirjailija Juha Hurme

5.4. klo 18-19.30 Apua sisarusten välisiin ristiriitatilanteisiin / tunne-ja vuorovaikutuskouluttaja Elina Kauppila

12.4. klo 18-19.30 Puutarhatoimittajan matkassa / hortonomi Paula Ritanen-Närhi

 

Luennoille voi ilmoittautua verkossa (opistopalvelut.fi/kerava),  Yhteispalvelupisteessä tai tulla luennon alkaessa ovelle maksamalla 4€ / 5€ käteisellä.

marras 28
Kirjoituskilpailun Maa jossa elän -mitalistikirjoitukset

​1. SIJA -Anne Aho

Kirjailija Tiina Raevaaran perustelut: 

Anne Ahon teksti on rakennettu yksinkertaisen mutta toimivan idean varaan: se liikuttaa lukijaansa viikon verran eteenpäin, torstaista torstaihin. Viikonpäivä kerrallaan lukija hyppää Suomen itsenäisyyden alkuhetkistä kirjoittajan omaan syntymään, Keravan kaupungin alkuhetkiin, ajasta ja aikakaudesta toiseen, sote-uudistuksesta Tivoli Sariolan perustamiseen. Kaikki aika, mennyt ja ehkä tulevakin, on ikään kuin olemassa yhtä aikaa, ja kaikki, mitä Suomessa on tapahtunut tähän saakka, on muokannut meistä sellaisia kuin nyt olemme. Ihmiset syntyvät ja kuolevat, elävät arkea ja juhlivat.

Voittajatekstiä on ilahduttavan vaikea luokitella mihinkään kirjallisuuden genreen: siinä on piirteitä niin tietotekstistä, esseestä kuin kaunokirjallisuudestakin. Se on sujuvasti kirjoitettu ja jänteväksi rakennettu.

Maa jossa elän- Anne Aho

Kun Suomi itsenäistyi, oli torstai. Tavallinen arkipäivä. Helsingin raitiovaunut kuljettivat kaupunkilaisia eduskuntatalon ohi edestakaisin samalla hetkellä kun Suomen itsenäisyysjulistus talon sisällä hyväksyttiin. Stockmannin pukeutumis- ja hattuosastolla kävi vilkas kauppa. Pakkanen sai ihmiset etsimään lämpimiä karvatakkeja ja talvisaappaita. Torstaina oli ostettava viikonlopun läskisoosit ja täytettävä jääkaapit. Sanonta "torstai on toivoa täynnä" tuli tuona päivänä todemmaksi kuin koskaan koko kansalle. Suomalaisten sydämiin syntyi toivo, luottamus ja valo. Sen toivon voimalla moni on tehnyt työtä omilla käsillään ja suurella sydämellä, Suomessa ja Suomelle. Torstaita kehtaa sanoa työn päiväksi. Samalla se on lupaus tulevasta perjantaista. 

Kun Tivoli Sariola pystytti ensimmäisen huvikioskinsa Keravalle, oli perjantai. Keravasta tuli sirkus-, tivoli- ja huvilakaupunki. Perjantaina. Päivänä, jolloin työntekijöillä alkaa viikonloppu. Kaikki odottavat perjantaina, silloin voi antaa itselleen luvan rentoutua, nauttia huvituksista ja kulttuurista. Perjantaina suomalainen pyörähtelee tanssilavalla, käy Alkossa, menee teatteriin, juhlii pikkujouluja, kokoontuu ravintoloihin ja harrastaa seksiä. Suomalainen viihtyy luvalla ja palkiten itsensä rankan työviikon jälkeen. Perjantai on monille viikon paras päivä, vaikka joskus onkin pelätty 13. päivä. 

Kun itse synnyin suomalaiseksi oli keväinen lauantai, lankalauantai. Suomi oli ehtinyt jo kypsään keski-ikään. Luterilaisuus oli jalkautunut maahan jo aikaa sitten ja kaikki olivat viimeistään kansakoulussa oppineet pääsiäisen ajan tapahtumat.  Lauantaina suomalainen saunoo Jakomäen vuokrakerrostalon B-rapun lenkkisaunassa, oman mökkijärven rannalla Puumalassa, mummolan pihan perän puusaunassa Jokioisissa, hotellin upouudessa kattosaunassa Helsingissä, kerrostalon ahtaassa sähkösaunassa Tampereella. Saunassa on myös synnytetty, parannettu ja pesty ruumiita. Sataan vuoteen mahtuu 5217 lauantaina. Mutta saunoja suomeen mahtuu monin verroin enemmän. Oma sauna on oma onni monelle suomipojalle. Saunan lauteilla sulkeutuneinkin jörrikkä jakaa elämänsä kipua ja kaipuuta kaverille.

Kun suomalainen herää sunnuntaihin soivat kirkonkellot. Ympäri Suomea samaan aikaan. Sunnuntai on luomisen seitsemäs päivä. Kun Luoja lepäsi, oli ihmistenkin määrä luvalla laiskotella. Se on päivä jolloin ihmiset nukkuvat pitkään, harmittelevat krapulaansa, siivoavat kaappeja, ulkoiluttavat koiria ja vierailevat serkuilla. Sunnuntaina syntyneet ovat onnen lapsia, elämän Hannu Hanhia, joita onnistaa milloin Veikkauksen arvassa, milloin rakkaudessa. Sunnuntailasten kasvoilla paistaa aina aurinko.

Kun Keravan uusi kirjasto avattiin, oli maanantai. Maanantaina kaikki aukeaa ja alkaa. Virastot, kirjastot ja Kela avaavat ovensa. Joka paikkaan pääsee asioimaan ja kaikilla suomalaisilla on oma sosiaaliturvatunnus. Monella on myös pankkikortti, HSL:n matkakortti, kirjastokortti, salikortti, S-kortti, Plussa-kortti ja ajokortti. Maanantaina pääsee aamulla terveyskeskuksen laboratorioon verikokeisiin. Suomessa on saanut kautta aikain hyvää terveydenhuoltoa ja sairaana suomalaiset ovat tasa-arvoisia. Verorahoilla hoidetaan niin Kauniaisten asukkaat kuin kontulalaisetkin.

Kun Keravasta tuli kauppala, oli tiistai. Myöhemmin Keravasta tuli kaupunki. Suomessa kunnat ja kaupungit saavat päättää itsenäisesti monista asioitaan. Eduskunnassa kuitenkin päätetään kansalaisia koskevat lait ja viimeistellään suurimmat poliittiset linjaukset. Moderni Suomi ajaa kiivaasti Sotea läpi.  Sadan vuoden aikana Suomen tasavallalla on ollut 12 presidenttiä. Kekkosen muistavat kaikki. Muutama vuosikymmen sitten Kekkonen oli vastaus jokaiseen kysymykseen. Nykyään on muotia, että kuntia yhdistetään. Enää ei edes ole ristiinalaisia, on vain mikkeliläisiä.

Kun Suomi juhlii 100-vuotissyntymäpäiväänsä, on keskiviikko. Suomessa on juhlittu kautta aikain syntymäpäiviä, häitä, jääkiekon MM-kultaa, olympiamitaleja, Sibeliusta, juhannusta, syksyn satoa ja uutta vuotta. Kyllä suomalainen osaa juhlia, vaikka juhlimistapoihin hiipiikin joskus kansanomainen vaatimattomuus ja itsensä vähättely. Mutta nyt 100-vuotispäivänään suomalainen saa esittää ylpeänä ja selkä suorassa sinivalkoista kädenjälkeään.

Yhteen viikkoon mahtuu sata vuotta ja sata vuotta on kuin yksi viikko. Suomi alkoi torstaina ja juhlii upeaa ikäänsä keskiviikkona. Jokainen suomalainen on syntynyt jonain viikonpäivänä ja kuolee jonain. Kaikkina päivinä on rakastettu, vihattu, saunottu, naurettu, itketty, levätty, aherrettu, petetty, ymmärretty ja autettu.

Kun itse synnytin esikoiseni tähän maahan oli torstai. Se torstai oli karkauspäivä. Karkauspäiviä on mahtunut sataan vuoteen 24. Suomi ei lopu satavuotisjuhlaan, siihen keskiviikkoon. Karkauspäivä, tuo kalenterin ylimääräinen päivä on yksi eriskummallinen lupaus siitä että viikot jatkuvat, vuodet jatkuvat ja elämä jatkuu. Tulee uusi aamu, uusi arki ja uudet juhlat


2. SIJA - Jaana Mäkelä:

Kirjailija Tiina Raevaaran perustelut:

Jaana Mäkelän runo on lyhyt ja yhden idean varaan rakennettu, mutta ehdottoman kaunis ja harkittu. Askel askeleelta, tai ikään kuin henkäys henkäykseltä lukija etääntyy maankamaralta, ehkäpä keravalaiselta tontilta, maapallon ulkopuolelle ja lopulta kokonaisen galaksin tähtien sekaan.

 Runo oli hyvin visuaalinen ja sen mukana oli helppo elää. Oli myös ilahduttava poikkeus lukea tekstiä, jossa "maa" oli käsitetty suuremmaksi kuin vain yhdeksi valtioksi, ja jossa ihminen laitettiin paikalleen maailmankaikkeuteen muutenkin kuin vain kansallisuutensa perusteella.

Jaana Mäkelä

kaksikymmentäkaksi askelta itään

kolmekymmentäkaksi askelta pohjoiseen

seitsemänsataaneljä neliömetriä

yksi kuudesosa tontista numero kolme

puolet määräalasta numero yhdeksänsataaneljä

minun osuuteni tämän pallon pinnasta

ja kokonainen tähtitaivas

kaikki kotigalaksini viisisataatuhattamiljoonaa tähteä

askelmerkkieni yllä


3. SIJA - Pirja Peltomäki:

Kirjailija Tiina Raevaaran perustelut:

Pirja Peltomäen novelli "Pummi ja Pegasos" oli inhorealistinen ja lähes groteski kuvaus yhteiskunnan eriarvoistumisesta ja hyvinvoivien ihmisten välinpitämättömyydestä. Sosiaalityöntekijä kyllä näkee avuntarvitsijan kurjuuden, mutta antautuu koneiston edessä ja on lähinnä helpottunut, kun pykälät siirtävät ongelman eli kärsivän ihmisen pois hänen vastuultaan. Novellia ei voi kutsua kauniiksi, mutta tarpeelliseksi ja herätteleväksi kyllä voi. Silmien sulkeminen ongelmilta ei koskaan ole oikein.

Pummi ja pegasos/ Pirja Peltomäki

Ostoskeskuksen katolla rautainen pegasos kohottautuu kohti taivasta teräksisin siivin. Kansaneläkelaitoksen, sosiaalitoimiston ja K-kaupan katot muodostavat kolmion, jota asiakkaat kiertävät kulmasta kulmaan. Lokakuun aamu nostaa sumua. Kerrostalojen ikkunariveissä on monta pimeää pystysuoraa sarkaa, joissa ei vielä ole herätty aamuun. Ikkunat eivät avaudu. Valvon ja tuijotan työhuoneen ikkunasta lasten hiekkalaatikkoa, jossa punainen lapio on upotettu syvälle märkään hiekkaan. On vielä hiljaista ja pimeää.

Aulassa istuu lihava mies repaleiset muovikassit sylissään. Hiukset painautuvat rasvaisina päälakea vasten. Miehen kasvot punoittavat. Harmaa pusero kiristyy vatsan ympärille kireänä kuin siskonmakkaran kuori ja puseron edusta on likatahrojen kirjailema. Pysähtynyt kello lyö sekunneista minuutteja, minuuteista tunteja. Vuoronumerot vaihtuvat. Mies katsoo silmiin ja puristaa kättäni, kun pyydän hänet huoneeseen. Laittaessani oven kiinni pidätän hetken hengitystä. Minulla ei ole mitään sanottavaa.

- Martti Penttilä, päivää.

- Sosiaalityöntekijä Sari Räsänen. Voitteko ensin täyttää tämän hakemuksen?

- No voi saatana. En minä näitä papereita osaa täyttää. Eikö tämä nyt muuten selviä. Ainoa kerta, kun minä tänne tulen enkä varmaan tule turhan takia. Mitä tähän laitetaan?

- Täyttäkää henkilötietonne, osoitteenne, tulonne ja menonne.

- Ei minulla ole osoitetta. Minä asun Lehmusojan leirintäalueella teltassa. Ei siinä osoitteita tarvita.

- No, mikä teidän edellinen osoitteenne on ollut?

- En minä tiedä. Joskus olen ollut Lahdessa kirjoilla, mutta siitä on jo aikaa. En minä sinnekään kuulu. En minä kuulu vissiin minnekään.

- Missä te asuitte viimeksi, vaikka viime talvena?

- Teltassa minä olen asunut. Enkä turhaan ole tänne asti kymmentä kilometriä polkenut, että mikä saatana tässä on niin vaikeaa?

Mies kaivaa muovikasseistaan verotodistuksia, automaattikuitteja ja tiliotteita. Paperit ovat liimaantuneet toisiinsa ruskealla liisterillä. Haju on kammottava. Yritän suoristaa papereita kopioimista varten. Jätän miehen huoneeseen hetkeksi yksin. Ruskeista laikuista jää märät jäljet kopiokoneen ikkunaan eikä tositteista saa mitään selvää. Oven suussa on jo jonoa. Menen käymään esimiehen luona, mutta hän ei ole paikalla. Kokous on alkanut kymmenen minuuttia sitten. Olen myöhässä. Kerron huoneessa istuvalle Penttilälle, että otan hänen asiansa esille kokouksessa. Pyydän häntä soittamaan puhelinaikana. Penttilällä ei ole puhelinta ja punakat kasvot muuttuvat laikukkaiksi. Hän huohottaa hyvin raskaasti.

Ovi läimäistään kiinni. Menen seisomaan ikkunan luokse. Lasten leikkikenttää ympäröivillä penkeillä istuu tuttuja. Katkolta palannut pariskunta tulee ulos ravintolasta takertuen toisiinsa horjuen. Miehet retostelevat toisilleen viinan juomisella, parhailla ryyppypaikoilla sekä sossun kusettamisella. Susikoira kyyristelee penkin alla. Pitkätukkainen, farkkutakkinen mies kiskaisee sitä silloin tällöin hihnasta. Pullo kulkee ringissä piiloutuen povitaskuun poliisiauton kiertäessä ostarin edestä. Ikkuna on auki. Huoneesta pitää tuulettaa ihmisen haju pois.

Kahvitauolla alkaa särkeä päätä. Pyydän Seijalta buranaa ja hän kaivaa nopeasti liukenevaa huoneensa sinisestä kaapista. Seija haukkuu minulle aamulla tapaamiaan asiakkaita. On hyvä tuulettaa välillä. Kehun Seijan särmikkäästi leikattua tukkaa, se saa hänet iloiseksi. Kosmetologi on suositellut aniliininpunaista huulipunaa, joka sopii uuteen hiusväriin paremmin kuin pinkki. Kaapin taakse on piilotettu kokovartalopeili. Seija harmittelee, kun ikkunalaudan joutsenkokoelma harvenee päivä päivältä, vaikka hän on liimannut joutsenet sinitarralla kiinni. Joskus ne lentävät kotikäynnillä meitä vastaan. Puhelin soi. Alkaa puhelinaika.

Lähiön pegasoksen, puoliksi pummin ja puoliksi hevosen, varjo lankeaa nuorisotalon seinään. Aurinko pilkistää kerrostalojen välistä. Käyn kaupassa. Toivon, että en kohtaisi asiakkaita ainakaan kassalla. Hävettää, kun itsellä on rahaa ja toinen ostaa vaan halpaa perunaa. Avaan toimiston turvalukon avaimella ja lasken saldotunnit. Niitä on paljon. Esimies ei ole tullut. Vahtimestari viuhtoo käytävällä vastaan ja supattaa. Aulassa odottaa asiakas.

Martti Penttilä haluaa ehdottomasti tavata minut. Hän on käynyt uimahallin saunassa ja kertoo ottaneensa kovat löylyt. Penttilä ei ole kuitenkaan vaihtanut vaatteita, sillä hänellä on sama harmaa pusero ja verryttelyhousut. Sierettyneet kädet puristuvat nyrkkiin. Nöyryytys ja häpeä piilevät siellä. Lenkkitossun kantapäässä on reikä, josta näkyy känsäistä ihoa. En katso miestä silmiin vaan tuijotan tietokoneen näyttöruutua keskittyneesti. Minulla ei ole mitään sanottavaa.

- Te ette kuulu meidän alueellemme. Kuntien välinen raja kulkee Lehmusjoen leirintäalueen vierestä siten, että leirintäalue jää toisen kunnan puolelle.

- Mitä helvettiä?

- Niin, teidän tulee ottaa yhteyttä Kyyrylän sosiaalitoimistoon.

- Pitäkää rahanne saatana!

Penttilä nousee ylös ja reuhtaisee lattialle levinneet muovikassit mukaansa rynnätessään ulos huoneesta. Pilaantuneen ruuan ja märän villavaatteen haju jää leijumaan ilmaan.

Ulkona mies avaa pyörän lukon ja lähtee polkemaan ostoskeskuksen kolmiosta poispäin. Lihava ruumis heiluu satulassa. Penttilä on paljain päin eikä hänellä ole päällystakkia. Lenkkitossut lipsuvat polkimilla. Keltaiset muovikassit hierovat itseään vasten toistensa täysinäisiä vatsoja pyörän sarvissa. Postin edessä mies joutuu väistämään humalaista pariskuntaa. Lehtensä ravistaneet puun oksat osuvat Penttilää kasvoihin ja hän horjahtaa. Minä avaan ikkunan ja hengitän syvään, kun mies ajaa ylikulkusillalta alas autojen sekaan.

1 - 10Seuraava
Ajankohtaista ja ajatonta Keravan Opistolta