Syksy oli sopivan pitkällä täällä Suomessa, kun lähdimme lokakuun loppupuolella (19.10.-26.10.) käsityö- ja kulttuurimatkalle Sisiliaan. Menomatkalla uni maistui koneessa, koska charterlentomme lähti kello 05.10. Muutaman tunnin jälkeen laskeuduimme ihanaan aurinkoon Catanian kentälle, jossa meitä oli vastassa tuttu italianopettajamme ja oppaamme Carmelo Carnabuci.

Majoituimme Sant'Alession kylään noin 7 km päähän Taorminasta. Koska meitä oli 50 henkilöä, jakauduimme kahteen hotelliin. Donna Rosa oli pienempi, ihana perhehotelli, johon mahtui vähän päälle 20 henkilöä. Eli Hotelli oli muutaman sadan metrin päässä samalla rannalla, johon meitä majoittui 28. Molemmista upeat näkymät merelle ja mahdollisuus kipaista uimaan rantakadun ylitse Messinan salmeen. Kylä itsessään oli rauhallinen ja pienehkö, rantakadun suuntaisesti toisena pääkatu, jonka varrella pääosin kaupat ja ravintolat. Meille oli varattu pieni lounas tuliaisiksi, jossa pääsimme opettelemaan italialaisten tapaa syödä pastaa joka aterialla.

Sunnuntaina 20.10. heräsimme auringonpaisteeseen ja lähdimme kulttuuriretkelle Forza d'Agroon ja  Savocaan. Molemmat ovat kuuluisia elokuvien filmauspaikkoja ja mekin asetuimme yhteiskuvaan Kummisedän vihkikirkon eteen.

Tutustuimme myös Vitelli- kahvioon, jossa Kummisetää myös on kuvattu ja dokumentoitu museoksi. Ansiokkaan kulttuurikävelyn jälkeen saimme lepuuttaa jalkojamme normaalilla italialaisella lounaalla, joka yllätti monet runsaudellaan. Mutta tulisimme siihen pikkuhiljaa tottumaan, maukastahan se joka tapauksessa oli.

Maanantaina vuorossa oli Roccalumera ja ensikosketus perinteisiin käsitöihin, joita Sisiliassa on tehty ja tehdään jonkin verran vieläkin. Paikalle oli saapunut 3 rouvaa, josta yksi oli mestari ja toiset hänen oppilaitaan. He esittelivät kirjonta-, nypläys- ja reikäommeltapoja, joilla koristella kankaita ja asusteita.

Museoalue oli pyhitetty Nobelkirjailija Quasimodolle, paikalla oli jopa junanvaunu, jollaisessa hän on joutunut asumaan maanjäristyksen jälkeen. Eräs herra opasti meitä myös Quasimodon museossa ja tarjoili hyvin perinteisen, symboolisen lounaan, jonka keskiössä oli Italiassa niin tärkeäksi koettu lämmin, itseleivottu leipä. Me olimme jo valmiita syömään, kun leipää lähdettiin hakemaan uunista, mutta sitä paremmaltahan se sitten maistuikin pienen odottelun jälkeen. Tällä pikkulounaalla saimme ensikerran myös maistaa Sisilialle tyypillisiä riisipalleroita Arrancinoja ja paikallista manteliviiniä.

Maanantai-iltana puolet porukasta pääsi kokeilemaan makaronin pyörittelyä ja kaikki kokoontuivat syömään illallista O'Cheusu ravintolaan. Tiistaina pääsimme vierailemaan Accademia de Ricamossa Floridiassa, jossa sijaitsi myös maakunnallinen etnografinen museo. Rouva Angela Puglisi tekee mielenkiintoista perinteen säilyttämistä ompelemalla reikäompeleita poljettavilla koneilla vapaakirjontana. Työ kävi äärettömän jouhevasti, jota ihastelimme puolikkaina ryhminä vuorotellen. Hänellä oli myös oppilaina rouvia, jotka tekivät ja näyttivät myös nypläystä sekä fileekirjontaa verkkopohjaan. Toinen osa porukasta oli opastettuna etnografisessa museossa, josta löytyi hienoja, koristeellisia yksityiskohtia alueella olleista käsityötaidoista.

Ruokailu oli järjestetty etnografisen museon yläkertaan ja nautimme johtajan äidin tekemiä paikallisia leivonnaisia. Ne olivat erittäin maukkaita – veivät kyllä nälän ja kielen mennessään. Illalla ennätimme vielä uimaan ennen pimeää.

Keskiviikon retki suuntautui ylöspäin eli nousimme bussilla 800 m meren pinnan yläpuolelle mielenkiintoisia serpentiiniteitä Roccafioritan kylään. Nämä ylhäällä sijaitsevat kylät ovat melkein tyhjentyneet vakituisista asukkaista, sen huomasimme kylällä kävellessämme. Matkamme ajankohtana oli oliivisadon korjuuaika sekä mm. graniittiomenien kypsymisaika. Ylhäällä kylässä meille oli järjestetty Ricotta juuston tekonäytös, josta ensin saimme tuorejuuston ja uudelleen keittämisen jälkeen varsinaisen ricotta- juustomaistiaisen. Lounas oli pitkä ja maukas, palan painikkeeksi saimme paikallista yrttisnapsia, joka oli tehty villifenkolista.

Torstaina vierailimme Taorminassa. Nousimme roomalaisen amfiteatterin korkeuteen, josta oli uskomaton näkymä Etnalle.  Kävelimme Taorminan kävelykadun päästä päähän ja nautimme väljyydestä, onneksemme ei ollut kuin yksi risteilyalus satamassa. Lipunostossa amfiteatteriiin ei päteneetkään enää entiset kunnalliset säännöt vaan jouduimme kaikki ostamaan sisäänpääsyliput alueelle 10 €/hlö. Lounaaksi meille tarjoiltiin kala-ateria jo tutuksi tulleessa lähiravintolassamme.

Pienen ruokalevon jälkeen puolet porukasta suunnisti taas makaroniin leivontaan ja loput tulivat syömään valmista ateriaa yhdessä. Pieni vastoinkäyminen varjosti iltaa, mutta yhteinen myötäeläminen lämmitti mieltä ja toi turvaa.

Perjantaiksi oli luvattu todella pelottavaa tuulta ja myrskyä, joka sulki koulut ja pysäytti autoilun. Sää lauhtui meille sen verran, että pääsimme moottoritietä pitkin Cataniaan tutustumaan paikallisiin nähtävyyksiiin. Saimme sightseeing tourin omalla bussillamme ja Carmelo opasti meille mm. roomanaikaisen muurirakennelmat. Jalkauduimme sadetta uhmaten kirkkoon ja ruokatorille, joka oli tosi mielenkiitoinen. Sade kuitenkin yltyi ja ajoi meidät ostoksille sisätiloihin. Ostoskeskuksessa saimme otoksen paikallisesta pikaruokatarjonnasta – saimme syödä ensimmäistä kertaa matkallamme pizzaa!!

Lauantaiaamuna kömmimme eväsbageinemme bussiin ja kentälle. Carmelo varmisti, että meistä viimeinenkin pääsi koneeseen ja lähti itse nukkumaan !

Jo matkan aikana virisi innostus tehdä kiitokseksi Carmelolle torkkupeitto uskomattoman hyvästä matkanjärjestämisestä ja meistä huolehtimisesta. Malliksi valikoitui afrikan kukka, väreiksi Suomen marraskuun harmaat ja lumen valkoisuus, langaksi suomalainen 7 veljestä. Yhteiseen iltaan 4.12. kokoontui 30 matkalaista,  jotka virkkasivat viikossa 273 palaa. Ne yhdistettiin muutamassa päivässä peitoksi, jonka kooksi tuli 135x 210 cm ja jonka Carmelo sai mukaansa Suomessa käydessään.

Matkasta jäi uskomattoman hyvä ja lämmin mieli, ja se lisäsi käsityöharrastajien yhteisöllisyyttä entisestään. Mukana oli sekä vanhoja matkalaisia, mutta uudetkin otettiin joukkoon mukaan ystävällisesti ja lämpimästi. Voit käydä myös lukemassa matkalla olleen Pirkko Kyttälän Vallaton mummo bloggaukset Sisisilan matkasta ja peittotalkoista. 

Kirjoittaja: 

Aune Soppela - taitoaineiden suunnittelijaopettaja, Keravan Opisto