| Kerava tähtää muovipussittomaksi kaupungiksi. Nyt kaupungissa uudistetaan muovittomaksi katutaidetta. Ehkäpä Suomen, jos ei koko maailman ensimmäinen savigraffiti syntyy Keravalle! Keravan Opiston, Helsingin työväenopiston ja Nurmijärven opiston viiden taideopettajan yhteisprojekti tuo taideopiskelijat maalaamaan graffitia Nesteen käytöstä poistetulle huoltamolle Veräjäkujalle. Maalausmateriaali on savi, joka ekologisena maamateriaalina on projektissa vaihtoehto graffitimaalauksessa käytetyille muovimaaleille. Tärkeää on, ettei maalaaminen lisää mikromuovien määrä ympäristössä. Maalausprojekti on osa taiteen perusopetuksen pedagogista kehittämistä ja liittyy Haaga-Helian ammattikorkeakoulun Ammatillisen opettajakorkeakoulun taiteen perusopetuksen opettajille suunnattuun koulutukseen. Opettajat edustavat kuvataiteen, keramiikan, käsityön ja musiikin taiteenalaa. Projektin toteutuksessa on mukana yli kaksikymmentä aikuisten sekä lasten ja nuorten taiteen perusopetuksen käsityön, kuvataiteen ja musiikin opiskelijaa yhteistyöoppilaitoksista. - Ajatus projektista syntyi, kun pohdimme, mikä meille eri alan taideopettajille on yhteistä ja minkä asioiden takana voimme seisoa taideopettajina, Keravan Opiston apulaisrehtori ja päätoiminen taideopettaja Teija Leppänen kertaa hankkeen alkumetrejä. - Tärkeiksi kysymyksiksi nousivat kestävän kehityksen teemat. Kaikki se, mikä viittaa ekosysteemiin, yhdessä olemiseen ja elämiseen sekä vuorovaikutukseen kestävin valinnoin. Projektissa on eräänlaista "hackathon"-meininkiä, ryhmä ihmisiä osaamisineen ryhtyy ratkomaan uutta haastetta rohkealla asenteella tavoitteena löytää uusi tapa toimia, Leppänen lisää. - Joudumme tietenkin pohtimaan katu- ja graffititaiteen arvopohjaa. Graffitiin liittyy rajojen ylittämistä ja luokittelujen rikkomista sekä eräänlainen haluttomuus määritellä pyrkimyksiä. Huomasimme olevamme vieraan kulttuurin äärellä, mihin liittyy se, ettemme välttämättä tiedä, miksi jotain tehdään ja mitä tehdään, hän jatkaa. - Opiskelijat innostuivat uuden materiaalin ja yhteistyön tarjoamista haasteista, iloitsee käsityön suunnittelijaopettaja Kirsti Soukka Helsingin työväenopistosta. Savigraffiti-kurssi toteuttaa opintojen taiteiden välisyyden, kestävä kehityksen, yhteisöllisen innovatiivisuuden ja ilmaisun tavoitteita, hän summaa työskentelyn pedagogisia ulottuvuuksia. Jokainen opiskelija tekee oman suunnitelmansa, joista jalostetaan yksi yhteinen maalaus toteutettavaksi Keravalle. 
Taideopiskelijat työstävät maalauksen suunnitelmaa helmi-maaliskuussa Malmitalolla Helsingissä. Suunnittelussa huomioidaan saven luonnolliset ja rautaoksidilla värjäten aikaansaadut värisävyt, materiaalin työstöominaisuudet sekä alkuperäisiä maan ja ihmisyyden tuntoja myötäilevä inspiraatiomusiikki. Musiikin on toteuttanut Nurmijärven opiston musiikinopettaja Eero Savela yhdessä lasten ja nuorten musiikin taiteen perusopetuksen opiskelijoiden kanssa tätä projektia varten. Teija Leppänen kertoo, että projektissa halutaan kokeilla saven ominaisuuksia ja kestävyyttä ulkona, ja kokea, miten käytetty materiaali voi palata turvallisesti takaisin osaksi luontoa. Hän toivoo, että ajatus savigraffitista saa tuulta siipiensä alle.
- Ehkä maailma on piirun verran parempi paikka, kun julkinen taide syntyy luonnonmateriaalia hyödyntäen. Veräjäkujalla voi käydä ihastelemassa maalausta, ja tarkkailla, miten kuva palaa ajan saatossa säiden armoilla osaksi maata.
- Meneekö siihen viikkoja vai vuosia, vai kokeeko maalaus purkutaidekohteessa kohtalonsa ennen sitä, Leppänen arvuuttelee. Opiskelijaryhmä maalaa savigraffitia lauantaina 16.3. klo 10-15 osoitteessa Veräjäkuja 2, Kerava. Yleisö on tervetullutta paikalle katsomaan, miten työ etenee ja valmistuu. Lisätietoja Lisätietoja antaa Keravan opiston apulaisrehtori ja päätoiminen taideopettaja Teija Leppänen, puh. + 358 40 318 2437, teija.leppanen@kerava.fi |
| Kerava tähtää muovipussittomaksi kaupungiksi. Nyt kaupungissa uudistetaan muovittomaksi katutaidetta. Ehkäpä Suomen, jos ei koko maailman ensimmäinen savigraffiti syntyy Keravalle! Keravan Opiston, Helsingin työväenopiston ja Nurmijärven opiston viiden taideopettajan yhteisprojekti tuo taideopiskelijat maalaamaan graffitia Nesteen käytöstä poistetulle huoltamolle Veräjäkujalle. Maalausmateriaali on savi, joka ekologisena maamateriaalina on projektissa vaihtoehto graffitimaalauksessa käytetyille muovimaaleille. Tärkeää on, ettei maalaaminen lisää mikromuovien määrä ympäristössä. Maalausprojekti on osa taiteen perusopetuksen pedagogista kehittämistä ja liittyy Haaga-Helian ammattikorkeakoulun Ammatillisen opettajakorkeakoulun taiteen perusopetuksen opettajille suunnattuun koulutukseen. Opettajat edustavat kuvataiteen, keramiikan, käsityön ja musiikin taiteenalaa. Projektin toteutuksessa on mukana yli kaksikymmentä aikuisten sekä lasten ja nuorten taiteen perusopetuksen käsityön, kuvataiteen ja musiikin opiskelijaa yhteistyöoppilaitoksista. - Ajatus projektista syntyi, kun pohdimme, mikä meille eri alan taideopettajille on yhteistä ja minkä asioiden takana voimme seisoa taideopettajina, Keravan Opiston apulaisrehtori ja päätoiminen taideopettaja Teija Leppänen kertaa hankkeen alkumetrejä. - Tärkeiksi kysymyksiksi nousivat kestävän kehityksen teemat. Kaikki se, mikä viittaa ekosysteemiin, yhdessä olemiseen ja elämiseen sekä vuorovaikutukseen kestävin valinnoin. Projektissa on eräänlaista "hackathon"-meininkiä, ryhmä ihmisiä osaamisineen ryhtyy ratkomaan uutta haastetta rohkealla asenteella tavoitteena löytää uusi tapa toimia, Leppänen lisää. - Joudumme tietenkin pohtimaan katu- ja graffititaiteen arvopohjaa. Graffitiin liittyy rajojen ylittämistä ja luokittelujen rikkomista sekä eräänlainen haluttomuus määritellä pyrkimyksiä. Huomasimme olevamme vieraan kulttuurin äärellä, mihin liittyy se, ettemme välttämättä tiedä, miksi jotain tehdään ja mitä tehdään, hän jatkaa. - Opiskelijat innostuivat uuden materiaalin ja yhteistyön tarjoamista haasteista, iloitsee käsityön suunnittelijaopettaja Kirsti Soukka Helsingin työväenopistosta. Savigraffiti-kurssi toteuttaa opintojen taiteiden välisyyden, kestävä kehityksen, yhteisöllisen innovatiivisuuden ja ilmaisun tavoitteita, hän summaa työskentelyn pedagogisia ulottuvuuksia. Jokainen opiskelija tekee oman suunnitelmansa, joista jalostetaan yksi yhteinen maalaus toteutettavaksi Keravalle. Taideopiskelijat työstävät maalauksen suunnitelmaa helmi-maaliskuussa Malmitalolla Helsingissä. Suunnittelussa huomioidaan saven luonnolliset ja rautaoksidilla värjäten aikaansaadut värisävyt, materiaalin työstöominaisuudet sekä alkuperäisiä maan ja ihmisyyden tuntoja myötäilevä inspiraatiomusiikki. Musiikin on toteuttanut Nurmijärven opiston musiikinopettaja Eero Savela yhdessä lasten ja nuorten musiikin taiteen perusopetuksen opiskelijoiden kanssa tätä projektia varten. Teija Leppänen kertoo, että projektissa halutaan kokeilla saven ominaisuuksia ja kestävyyttä ulkona, ja kokea, miten käytetty materiaali voi palata turvallisesti takaisin osaksi luontoa. Hän toivoo, että ajatus savigraffitista saa tuulta siipiensä alle. - Ehkä maailma on piirun verran parempi paikka, kun julkinen taide syntyy luonnonmateriaalia hyödyntäen. Veräjäkujalla voi käydä ihastelemassa maalausta, ja tarkkailla, miten kuva palaa ajan saatossa säiden armoilla osaksi maata. - Meneekö siihen viikkoja vai vuosia, vai kokeeko maalaus purkutaidekohteessa kohtalonsa ennen sitä, Leppänen arvuuttelee. Opiskelijaryhmä maalaa savigraffitia lauantaina 16.3. klo 10-15 osoitteessa Veräjäkuja 2, Kerava. Yleisö on tervetullutta paikalle katsomaan, miten työ etenee ja valmistuu. Lisätietoja antaa Keravan opiston apulaisrehtori ja päätoiminen taideopettaja Teija Leppänen, puh. + 358 40 318 2437, teija.leppanen@kerava.fi |
| Kerava tähtää muovipussittomaksi kaupungiksi. Nyt kaupungissa uudistetaan muovittomaksi katutaidetta. Ehkäpä Suomen, jos ei koko maailman ensimmäinen savigraffiti syntyy Keravalle! Keravan Opiston, Helsingin työväenopiston ja Nurmijärven opiston viiden taideopettajan yhteisprojekti tuo taideopiskelijat maalaamaan graffitia Nesteen käytöstä poistetulle huoltamolle Veräjäkujalle. Maalausmateriaali on savi, joka ekologisena maamateriaalina on projektissa vaihtoehto graffitimaalauksessa käytetyille muovimaaleille. Tärkeää on, ettei maalaaminen lisää mikromuovien määrä ympäristössä. Maalausprojekti on osa taiteen perusopetuksen pedagogista kehittämistä ja liittyy Haaga-Helian ammattikorkeakoulun Ammatillisen opettajakorkeakoulun taiteen perusopetuksen opettajille suunnattuun koulutukseen. Opettajat edustavat kuvataiteen, keramiikan, käsityön ja musiikin taiteenalaa. Projektin toteutuksessa on mukana yli kaksikymmentä aikuisten sekä lasten ja nuorten taiteen perusopetuksen käsityön, kuvataiteen ja musiikin opiskelijaa yhteistyöoppilaitoksista. - Ajatus projektista syntyi, kun pohdimme, mikä meille eri alan taideopettajille on yhteistä ja minkä asioiden takana voimme seisoa taideopettajina, Keravan Opiston apulaisrehtori ja päätoiminen taideopettaja Teija Leppänen kertaa hankkeen alkumetrejä. - Tärkeiksi kysymyksiksi nousivat kestävän kehityksen teemat. Kaikki se, mikä viittaa ekosysteemiin, yhdessä olemiseen ja elämiseen sekä vuorovaikutukseen kestävin valinnoin. Projektissa on eräänlaista "hackathon"-meininkiä, ryhmä ihmisiä osaamisineen ryhtyy ratkomaan uutta haastetta rohkealla asenteella tavoitteena löytää uusi tapa toimia, Leppänen lisää. - Joudumme tietenkin pohtimaan katu- ja graffititaiteen arvopohjaa. Graffitiin liittyy rajojen ylittämistä ja luokittelujen rikkomista sekä eräänlainen haluttomuus määritellä pyrkimyksiä. Huomasimme olevamme vieraan kulttuurin äärellä, mihin liittyy se, ettemme välttämättä tiedä, miksi jotain tehdään ja mitä tehdään, hän jatkaa. - Opiskelijat innostuivat uuden materiaalin ja yhteistyön tarjoamista haasteista, iloitsee käsityön suunnittelijaopettaja Kirsti Soukka Helsingin työväenopistosta. Savigraffiti-kurssi toteuttaa opintojen taiteiden välisyyden, kestävä kehityksen, yhteisöllisen innovatiivisuuden ja ilmaisun tavoitteita, hän summaa työskentelyn pedagogisia ulottuvuuksia. Jokainen opiskelija tekee oman suunnitelmansa, joista jalostetaan yksi yhteinen maalaus toteutettavaksi Keravalle. Taideopiskelijat työstävät maalauksen suunnitelmaa helmi-maaliskuussa Malmitalolla Helsingissä. Suunnittelussa huomioidaan saven luonnolliset ja rautaoksidilla värjäten aikaansaadut värisävyt, materiaalin työstöominaisuudet sekä alkuperäisiä maan ja ihmisyyden tuntoja myötäilevä inspiraatiomusiikki. Musiikin on toteuttanut Nurmijärven opiston musiikinopettaja Eero Savela yhdessä lasten ja nuorten musiikin taiteen perusopetuksen opiskelijoiden kanssa tätä projektia varten. Teija Leppänen kertoo, että projektissa halutaan kokeilla saven ominaisuuksia ja kestävyyttä ulkona, ja kokea, miten käytetty materiaali voi palata turvallisesti takaisin osaksi luontoa. Hän toivoo, että ajatus savigraffitista saa tuulta siipiensä alle. - Ehkä maailma on piirun verran parempi paikka, kun julkinen taide syntyy luonnonmateriaalia hyödyntäen. Veräjäkujalla voi käydä ihastelemassa maalausta, ja tarkkailla, miten kuva palaa ajan saatossa säiden armoilla osaksi maata. - Meneekö siihen viikkoja vai vuosia, vai kokeeko maalaus purkutaidekohteessa kohtalonsa ennen sitä, Leppänen arvuuttelee. Opiskelijaryhmä maalaa savigraffitia lauantaina 16.3. klo 10-15 osoitteessa Veräjäkuja 2, Kerava. Yleisö on tervetullutta paikalle katsomaan, miten työ etenee ja valmistuu. Lisätietoja antaa Keravan opiston apulaisrehtori ja päätoiminen taideopettaja Teija Leppänen, puh. + 358 40 318 2437, teija.leppanen@kerava.fi |
| Kuvassa vasemmalta keramiikan
opettajat Marjut Alitalo ja Sari Porthen ja käsityön suunnittelijaopettaja
Kirsti Soukka Helsingin työväenopistosta ja musiikin opettaja Eero Savela Nurmijärven
opistosta. |
| |
| Olimme ajaa kesällä 2016 ojaan, kun saavuimme mökiltä Keravalle. Galleria Allin yllä oli vaaleanpunainen pitsimekko. Mieletömän ihana. Ja ideana mieletön positiivisessa mielessä. Lankaa 900 kiloa ja 400 virkattua neliötä. Pääkalloja, kukkia, perhosia ja Pikacuja. Tärkein jäi piiloon. Vapaaehtoisten virkkaajien yhteiset hetket luomusta luodessa. Se on ollut yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. 
Virkkaajat, neulojat ja kutojat eivät ole lopettaneet. He ahertavat edelleen kaupungintalon alakerrassa joka keskiviikko. Kaupunki tukee kerhoa ohjaajien Sisko Sälpäkiven ja Vilma Virtasen palkkaamisella, mutta tekijät saavat lankoja, kankaita ja tarvikkeita lahjoituksena kaupunkilaisilta. Heidän onnekseen konmaritus ja kierrätys on nyt muodissa. Vajaa vuosi sitten kerroin Keravan Opiston taitoaineiden suunnittelijaopettaja Aune Soppelalle surullisen havainnon. Vapaaehtoistyössä näin Vommassa vanhuksen ruokalappuna mustan roskapussin. Samalla hetkellä oli alkamassa myös hengellinen tilaisuus, jossa jaettiin ehtoollista. Vanhus nautti ehtoollisen kiisselin tahrima musta roskapussi kaulassa. Tämä on osuva esimerki nykypäivän vanhustenhoidosta. Asenteet ovat hukassa ja kunnioittamista vaaditaan vain juhlapuheissa. 
Niinpä opistolle perustettiin hyväntekeväisyyskerho, joka ompeli siitä paikasta kymmeniä kauniita ruokalappuja pitsisomistein. Neulottiin myös hartiashaaleja, pyörätuoliin polvenlämmikkeitä, nilkanlämmikkeitä ja sukkia. Ne lahjoitetaan ystävänpäivänä Hopeahovin ja Vomman vanhuksille. Ja toimintaa jatketaan tänä keväänä kohteena lapsiperheet, tervetuloa mukaan vaan! Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, etä neulominen, virkkaaminen, tilkkutyöt ja käsillä tekeminen yleensä ovat mitä parhainta henkisen hyvinvoinnin edistämistä. Luovuus ja ongelmanratkaisuky lisääntyy, stressi laantuu. Erityisesti, jos käsitöitä tehdään yhdessä, sosiaalinen toimintakyky säilyy ja hyvinvointi lisääntyy. Kirjoittaja: Lahja Havansi |
| Tekstiilitaiteilija Tupu Hultin näyttely "Tuulten sylissä" johdattaa katsojan sydäntalven pakkasista ja kevättulvien pärskeistä pohtimaan, seurataanko meitä, ja mihin tarvitsemme jatkuvasti lisää tekeviä käsiä. Näyttely on esillä Keravan opiston käsityötilassa maaliskuun loppuun asti. 
Näyttelyn nimi viittaa paikkaan ja vuodenaikaan, jossa teokset ovat syntyneet. "Kesäisin viljelen kaiken, mitä meillä syödään, ja rakennan Noitapuistoa. Talvella taas teen taidetta ja työtilani on yläkerrassa, mistä näkyy kauas, kun on lunta, pyryä ja pakkasta", Hult kuvailee.
"Teen etupäässä kolmenlaisia töitä", Hult kertoo. "Osa liittyy jollain tavalla luontoon, kuten Savisen pellon elämää, joka on kuin reilusti suurennettu kuva maan sisältä, jota viljelen. Osa on, jos nyt ei yhteiskunnallisia, niin vähän kantaaottavampia, ja osa on ihmismielen ajatuksia." Monissa töissä ihmiselämään liittyviä teemoja käsitellään luonto-aiheiden kautta, kuten Sipuli-nimisessä teoksessa, joka kuvastaa ihmisten avautumista toisiinsa tutustuessa kerros kerrokselta. 
"Jokainen saa katsoa teoksia niin kuin itse haluaa. Onhan niillä kaikilla nimi ja tarina, mutta ne ovat vain minun ajatuksiani, eikä niistä tarvitse välittää", Hult huomauttaa. "Sipoossa näyttelyässäni kävi lapsiryhmiä. Lapset ovat ihania, kun he sanovat suoraan mitä näkevät, ja näkevät teokset juuri omanlaisenaan." Hult on tehnyt tekstiilitaidetta 70-luvun alusta lähtien. Mikä juuri tekstiilissä ilmaisun välineenä kiehtoo? "Tykkään materiaaleista, jotka ovat käsin kosketeltavia ja muovailtavia. Minulle värit ovat todella tärkeitä", taiteilija kertoo. Lähes kaikki näyttelyn teosten materiaalit ovat kierrätettyjä tai hankittu kirpputoreilta. 
Tekstiilitaideteoksen valmistus alkaa ideasta ja luonnoksesta, jatkuu pohjan kutomisella ja lopuksi yksityiskohtien rakentamisella. "Ideat pumpsahtavat usein yöllä, ja suttaan luonnoksen johonkin muistilehtiöön, jotten unohda sitä", Hult kuvailee. "Teknistä puolta pitää miettiä enemmän, että miten teoksen pystyy toteuttamaan niin, että se pysyy kasassa. Minulla on yleensä muutama teos samaan aikaan tekeillä – yhden pohja voi olla kangaspuissa ja toiseen voin tehdä käsin tehtäviä pintajuttuja." Tupu Hult ohjaa tänä keväänä Keravan opistossa taidekudontakurssin. "Vähän ennen kuin näyttely loppuu, alkaa taidetekstiilikurssi, jossa ihmiset voi tehdä itselleen jonkun tällaisen teoksen", Hult kertoo. "Aluksi suunnitellaan, mitä aiotaan tehdä, piirretään ja hahmotellaan teknistä ajatusta ja materiaaleja. Sitten oppilaat kerivät langat ja kutovat pohjat. Lopuksi tehdään kuvioita ja viimeistellään työtä." Kurssille voi ilmoittautua osoitteessa opistopalvelu.fi/kerava kurssitunnuksella 110759. Kurssi kokoontuu 21.3.–14.5.2019 viitenä iltana klo 18–20:30 Keravan opiston kudonta-asemalla. Tuulten sylissä -tekstiilitaidenäyttely 4.2.-31.3.2019
Avoinna ma-ke klo 8:45-20, to klo 11-20 ja viikonloppuisin klo 10-16 (ei 15.2.-24.2. eikä 2.-3.3.)
Keravan opiston käsityötila, Kauppakaari 11 |
| Käsityömatkamme suuntautui tänä vuonna ystävyyskaupunkimme Ascherslebenin seutuville Keski- Saksaan. Harzin alue kuuluu Sacsen- Anhaltin osavaltioon, joten Berliiniin lennettyämme edessä oli noin 4 tunnin ajelu majoituskaupunkiimme Quedlinbergiin. Hotellimme Zur Goldenen Sonne oli alueelle tyypillinen vanha talo, jota oli laajennettu vuosien saatossa yhdistäen eri taloja. Siinä vaiheessa emme vielä tienneet, että tulisimme kyllä kaipaamaan viikon kuluessa ilmastointia ja hissiä lämpimän sään kuumetessa matkan aikana.  
Pääkohteemme oli Unescon perintökohteessa Goslarin kaupungissa olevat taidekäsityömessut, jonne suuntasimme heti lauantaiksi. Sieltä löytyi katsaus saksalaisesta käsityöstä, sekä perinteistä että uutta designia ympäri Saksaa. Tulomatkalla pistäydyimme Bad Harzburgissa sijaisevassa Cafe Winiwukissa, jossa oli erikoisessa talossa ja ateljeessa käsitöitä ja designia myös Suomesta (Marimekko, Annikki Karvinen). 
Sunnuntain aamupäivä kului Blankenburgissa sijaitsevassa Kloster Michaelsteinin käsityömarkkinoilla, joita voi luonnehtia musiikkivoittoisiksi paikallismarkkinoiksi verrattuna edellisen päivän isoihin markkinoihin. Sieltä löysimme tuttujakin - Quedlinburgissa sijaitsevan suomalaisen kaupan Little Finlandin pitäjän Mari Raatikaisen ja hänen saksalaisen miehensä. He olivat tulleet myös markkinoille myymään suomalaisia tuotteita. Opiston entinen työntekijä Mari oli korvaamaton apu tätä matkaa suunnitellessa ja auttoi etsimään sopivia käyntikohteita.  
Iltapäivällä ajelimme Harzin vuoristossa, joka tekee alueesta halutun ulkoilu- ja patikointikohteen. Näimme maailman toiseksi pisimmän riippusillan, jonne emme kuitenkaan menneet jonottamaan. Pysähdyimme Hiilenpolton näytöspaikalle, jossa sattuikin olemaan meidän onneksemme käsityöläisten päivä. Esillä oli paikallista käsityötä ja työnäytöksiä. Ja valtavia puita. Ajelun päätöskohteena pysähdyimme Stolbergissä, ehkä kauneimmassa alueen kaupungeista.  
Maanantai aamupäivä oli varattu Quedlinburgiin tutustumiseen – onhan se myöskin Unescon maailmanperintökohde. Erittäin kaunis ja viehättävä kaupunki, jossa hyvin kuluu aamupäivä kaupungilla kierrellessä tai Bimmelbahnilla linnalle noustessa.
Iltapäivällä lähdimme ystävyyskaupunkimme Ascherslebenin suuntaan. Ermslebenissä meitä odotti Suomi-Saksa seuran Christian Freytag, jonne hän oli järjestänyt meille leivoskahvit sekä Salzkreisin kansalaisopiston esittelyn. Olimme vieraina Konradsburgin benediktiiniläisluostarissa, jossa saimme pienen käsityötuokion paikallisen kansalaisopiston opettajan Diana Nikolauksen pitämänä.   
Ilta meillä kului Rudiger Schulzin seurassa ystävyyskaupungissamme Ascerslebenissä Hän esitteli kiertoajelulla kaupungin ja läheisen linnan sekä tarjosi illallisen koko porukalle. Hieno ele ystävyskaupungiltamme ja erityisesti hra Schulzilta. Muistamme lämpimästi! 
Tiistaina lämpötila nousi nousemistaan ja me suuntasimme Halberstadtiin ihailemaan Tuomiokirkkoa ja sen ainutlaatuisia tekstiiliaarteita. Dom Schatzissa pääsimme näkemään tuhat vuotta vanhoja tekstiilejä, joita ei paljoakaan ole esillä koko maailmassa – ainutlaatuista! 
Iltapäiväksi ajelimme Wernigerodeen, joka on ehkä Quedlinburgin kanssa alueen hienoimmat kaupungit. Historiaa riittää rakennuksissa satoja vuosia taaksepäin ja linna kuuluu jokaiseen alueen pikkukaupunkiin muistuttaen maan ruhtinaskuntamenneisyydestä. Halberstadtissa on ehdottomasti alueen monipuolisin ostoskatu, joskin kuumuus haittasi ainakin vaatteiden sovittamista. Yhdessä nautittiin paikallisessa Kartoffelnhausissa päivällinen ja kiiteltiin paikallisoppaamme Tabea Selent ja hänen tukijoukkonsa, äiti Ines Selent. He olivat käytännön apuna monessa matkanjärjestelyn yksityiskohdassa.
Lähtöpäivänä aikaistimme aamua ja vietimme ilmastoidussa bussissamme matkan Berliiniin. Onneksi ohjelmassamme olikin suomeksi opastettu kierros omalla bussilla ympäri Berliiniä, joka oli aivan loistava ottaen huomioon ulkoilman lämpötilan 38 astetta. Pari tuntia saimme lounastauoksi ja jaloitteluun Aleksanderplazin lähettyvillä ennen kuin bussi vei meidät takaisin Tegelin kentälle ja kotimatkalle.
Matka onnistui loistavasti huolimatta vallinneesta kuumuudesta – matkalaiset osasivat pitää huolta hienosti itsestään ja toisistaan. Erityiskiitos matkanjohtajalta siitä, että porukka oli aina ajoissa bussissa - kaikki sujui mutkattomasti. Seuraavaa matkaa jo järjestäen kiittelee Aune Soppela / taitoaineiden suunnittelijaopettaja. |
Yhteensopivuustiedot javascript:commonShowModalDialog('{SiteUrl}'+
'/_layouts/15/itemexpiration.aspx'
+'?ID={ItemId}&List={ListId}', 'center:1;dialogHeight:500px;dialogWidth:500px;resizable:yes;status:no;location:no;menubar:no;help:no', function GotoPageAfterClose(pageid){if(pageid == 'hold') {STSNavigate(unescape(decodeURI('{SiteUrl}'))+
'/_layouts/15/hold.aspx'
+'?ID={ItemId}&List={ListId}'); return false;} if(pageid == 'audit') {STSNavigate(unescape(decodeURI('{SiteUrl}'))+
'/_layouts/15/Reporting.aspx'
+'?Category=Auditing&backtype=item&ID={ItemId}&List={ListId}'); return false;} if(pageid == 'config') {STSNavigate(unescape(decodeURI('{SiteUrl}'))+
'/_layouts/15/expirationconfig.aspx'
+'?ID={ItemId}&List={ListId}'); return false;}}, null); 0x0 0x1 ContentType 0x01 898 Tiedostojoukon versiohistoria /_layouts/15/images/versions.gif?rev=23 javascript:SP.UI.ModalDialog.ShowPopupDialog('{SiteUrl}'+
'/_layouts/15/DocSetVersions.aspx'
+ '?List={ListId}&ID={ItemId}') 0x0 0x0 ContentType 0x0120D520 330 Lähetä toiseen sijaintiin /_layouts/15/images/sendOtherLoc.gif?rev=23 javascript:GoToPage('{SiteUrl}' +
'/_layouts/15/docsetsend.aspx'
+ '?List={ListId}&ID={ItemId}') 0x0 0x0 ContentType 0x0120D520 350
|
Ajankohtaista ja ajatonta Keravan Opistolta
|
