| Keravan Opistolla alkaa 11.3. yhdeksän kerran mittainen kurssi nimeltä Mehiläishoito ja hunajan tuotanto. Kurssi ei ole uutuuskurssi vaan pikemminkin perinne, koska Outi Koskinen on ollut opettamassa Opistolla mehiläisten saloista jo viisi kertaa. Kurssin erityisyydestä kertoo se, että osallistujista kauimpaa tulleet ovat matkanneet vuosien mittaan Keravalle 2-3 tuntia autolla. 
Kurssin opettajana toimii pientilallinen mehiläisammattitarhaaja Outi Koskinen, jolla on mehiläisiin ollut läheinen yhteys jo toistakymmentä vuotta. Hänestä tuli tarhaaja ikään kuin vahingossa kun naapurustosta karannut mehiläisparvi valtasi hänen kotitilansa saunan piipun. Toki asian päätöstä tuki kotitilalle edellisvuotena istutetut vadelmapensaat, jotka tarvitsivat kiperästi pölyttäjiä. Tästä hetkestä on 14 vuotta ja moni asia minkä Koskinen on itse oppinut oman käden kautta tai tehdessään mehiläisammattitarhaajan tutkintoa, tulee jaetuksi tällä kurssilla ensin teorian muodossa mutta viimeisellä kerralla myös käytännön vierailulla toukokuussa Koskisen mehiläistarhassa Turengissa toukokuussa. 
Koskista kiehtoo monet asiat mehiläisissä. Hän kokee mehiläisten opettavan hänelle luonnon kunnioittamista juuri sellaisena kuin se on. Hän tietää olevansa kokeilunhaluinen persoona ja mehiläiset opettavat häntä joka päivä. Hän näkee myös tärkeänä jatkaa vanhojen perinteiden ylläpitämistä. 
Kurssin ensimmäinen kerta keskittyy osallistujien tutustumiseen ja syihin miksi olivat valinneet juuri tämän kurssin. Motivaatiotekijöitä on perinteisesti ollut yhtä monta kuin osallistujaa. Ilahduttavaa on, että suurella osalla osallistujia on huoli luonnosta ja mehiläisten vähyydestä pölyttäjinä. He haluavat omalta osaltaan pelastaa luonnon tilaa eikä se hunaja ole ollenkaan ensimmäinen syy osallistua kurssille. Toinen tyypillinen syy kurssille osallistumiseen on maaseudulle muuttaminen ja vapaa-ajan lisääntyminen esim. eläkkeelle jäämisen seurauksena. Monella on ensimmäistä kertaa mahdollisuus tehdä se, mistä he olivat aiemmin haaveilleet. Kolmas tyypillinen ryhmä on osallistujat, joiden vanhemmat ovat tarhanneet mehiläisiä tai ovat olleet hunajan superkuluttajia, joten tämä rakkaus mehiläisiin tai hunajaan on tullut monille jo äidinmaidosta. Varmasti osallistujissa on myös sellaisia, jotka haluavat valistaa itseään hyvissä ajoin ennen päätöstä alkaa tarhaajaksi. 
Mehiläistenhoito vaatii sitoutumista ja vie aikaa sekä aluksi myös rahaa. "Ihan sama minkä eläimen ottaa, siitä on huolehdittava. Ja mehiläisten suhteen voi aiheuttaa muille mehiläistarhaajille vahinkoa, jos ei hoida omaa osuuttaan. Kysy itseltäsi oletko valmis hakemaan mehiläisparvesi naapurin savupiipusta", muistuttaa Koskinen ennen tarhauspäätöstä. "Pitää myös muistaa, että pesille ei voi mennä joka kelillä vaan ilmoja pitää tarkkailla milloin se on mehiläiselle parasta", sanoo Koskinen. Rahaa aluksi kuluu hankintoihin kuten mehiläishaalari, mehiläiset, hoitokalusteet ja linkousvälineisiin mutta harvassa harrastuksessa voi muutaman vuoden päästä saada vähän noista rahoista takaisin hunajan myyntitulona. 
Opiston kurssi jatkuu kevääseen asti käyden läpi mm. mehiläisyhdyskunnan toiminnan, tarhauspaikat, mehiläistarhaajan vuosikellon, hoitoon tarvittavat varusteet ja lainsäädännön. Toivottavasti tämän kurssin avulla pölyttäjät lisääntyvät myös Keravalla. Ilmoittautuminen kurssille: https://opistopalvelut.fi/kerava/course.php?l=fi&t=1413
|
| Liikunnallista uutta vuosikymmentä! Oletko uuden vuoden vaihteessa pohtinut omia liikkumisen tapojasi? Mietitkö kuinka usein olisi hyvä liikkua ja mikä lasketaan liikkumiseksi? Tähän saat vastauksia mm. UKK-instituutin uusista liikkumisen suosituksista. Itse olen suositusten innoittamana aktivoitunut ulkoliikunnan saralla, lue lisää alta. Myös Keravan Opisto kantaa kortensa liikkumisen kekoon ja tarjoaa runsaasti erilaisia liikkumisen mahdollisuuksia. Uudet liikkumisen suositukset kannustavat liikuskelemaanSilmäilin vuodenvaihteessa erilaisia liikunta- ja kinkunsulautusotsikoita. Ne herättivät minussa mm. kysymyksiä siitä liikunko riittävästi, kokeilisinko uutta, lasketaanko kotiaskareet liikkumiseksi, entä onko pakko liikkua, jos ei huvita...? Kaikki aiheellisia ja ajankohtaisia kysymyksiä, itse kullekin. Liikkumisen ei kuitenkaan pitäisi olla pakko, vaan luonnollinen osa jokaista päivää. Kysy siis itseltäsi: miten tykkään liikkua ja mikä minua motivoi, kulloisenakin hetkenä? Liikkumiseen ja liikuskeluun antavat hyviä vinkkejä tuoreet UKK-instituutin liikkumisen suositukset. Osallistuin syksyllä aikuisten suositusten julkistustilaisuuteen, josta mieleeni jäi mm. johtaja Tommi Vasankarin lause: "kehosi ei tiedä mitä sinulla on päällä, kun liikut". Kaikki liikkuminen siis lasketaan, olkoon se sitten jakkupuku tai verkkarit päällä, ulkona tai sisällä, yksin tai ryhmässä. Tavalla ja vaatteilla ei ole väliä, kunhan liikettä tapahtuu, mieluiten joka päivä, ja mahdollisimman paljon. 
Uudistuneissa suosituksissa annetaan aikuisille (18-64 v.) esimerkkejä mm. liikkeen lisäämiseen arjessa. Ikäihmisiä (yli 65 v.) kannustetaan erityisesti toimintakykyä ylläpitävään tai parantavaan liikkumiseen. Liikkeelle kannattaa aina lähteä omista lähtökodista, ja perusasiat, kuten riittävä uni ja kevyt liikuskelu, on hyvä laittaa ensin kuntoon. Jokainen askel kannattaa: kotiaskareet, kauppareissut ja muut tavalliset puuhat. Liikuskelu aktivoi lihaksiasi, vähentää kehosi kuormittumista ja lisää hyvinvointia. Voit tilanteen mukaan valita esimerkiksi portaiden käytön, koiran ulkoilutuksen, pihatyöt tai kauppakävelyn. Samalla veren sokeri- ja rasva-arvosi parantuvat, nivelesi vetreytyvät, verenkiertosi vilkastuu ja mielesi virkistyy. 
Kohtuus kantaa pitkälleVuodenvaihde on monelle lupausten aikaa. Itse päätin lupausten sijaan tehdä tavoitteen: lisään päivittäistä liikkumista kohtuullisesti. Asetin itselleni myös haasteen: opettelen uuden liikkumisen muodon. Ajatus tästä lähti liikkeelle jo ennen joulua. Olen aiemmin yrittänyt aloittaa juoksuharrastuksen, joka tyssäsi siihen, että yritin liikaa liian nopeasti. Päätin tällä kertaa yrittää uudestaan. Seuraavan kävelylenkin yhteydessä hölkkäsin pieniä pätkiä todella hitaasti ja toistin saman seuraavalla kävelylenkillä. Vuodenvaihteeseen mennessä olin käynyt jo noin neljällä kevyellä kävely-hölkkälenkillä. Joka kerta kynnys hölkätä on ollut alempi. Eräänä kertana lisäsin lenkkiin pieniä pätkiä nopeampaa hölkkää, jolloin tulin toteuttaneeksi yhtä liikkumisen suositusten vinkkiä: saat samat terveyshyödyt lyhyemmässä ajassa, kun lisäät liikkumiseen tehoa. Palkkioksi sain onnistumisen kokemuksen ja hyvän fiiliksen; veri kiersi, hengästytti ja tuli hiki. Tästä on hyvä jatkaa! 
Liikkumisen positiivinen kierreHyviä liikkumisen vaihtoehtoja löytyy kaikille, sinun pitää vain löytää omasi. Esimerkiksi Keravalla löytyy paljon ulkona liikkumiseen mahdollisuuksia: on runsaat kevyenliikenteen väylät, lenkkipolut ja urheilupuistot. Kotona liikuskelua voit tehostaa erilaisilla liikeharjoitteluilla, joihin löydät vinkkejä mm. netistä. Itsenäistä, omassa tahdissa tehtävää liikkumista voi tehdä mm. kuntosaleilla ja uimahallissa. Ryhmäliikunnasta kiinnostuneille tarjoavat Keravan Opisto ja Keravan liikuntapalvelu monenlaisia mahdollisuuksia, sekä sisä- että ulkoliikuntaan, käy tutustumassa tarjontaan tästä! Valikoimasta löytyy pitkien kurssien lisäksi lyhyt- ja viikonloppukursseja. Jos taas mielesi tekee yhdistää liikkuminen ja kielen opiskelu, tervetuloa mukaan Englantia ja patikointia Devonissa -opintomatkalle toukokuussa. 
Liikkuminen ja liikuskelu kannattaa aina. Omalla kohdallani olen huomannut, että mitä enemmän liikun, sitä terveellisemmin ja säännöllisemmin syön ja paremmin nukun. Toivotan sinulle mieluisia liikkumisen ja liikuskelun tapoja, vuoden jokaiselle päivälle!
Kirjoittaja: Katri Liikonen
koulutussuunnittelija (liikunta ja tanssi)
katri.liikonen(at)kerava.fi
p. 040 318 2977 |
| Keravan Opiston taitoaineiden suunnittelijaopettaja Aune Soppela on syksyn ajan koordinoinut kurssia nimeltä Ompelutalkoot. Ideana tällä syksyn kurssilla oli vapaaehtoisten avulla tehdä sarjatuotantona pyörätuoliulkoiluvaatteita palvelutaloihin. Aune kertoo hankkeen menestyksekkäästä etenemisestä seuraavasti: Keravalaiset ovat oppineet tuomaan käyttämättä jääneitä kankaita ja lankoja Opistolle ja näin saan jatkuvasti materiaaleja lahjoituksena. Siksi perustin viime vuonna opistolle hyväntekeväisyysryhmän, joka kokoontui kerran viikossa neulomaan, virkkaamaan ja ompelemaan tuotteita eri kohteille. 
Heidän käsistään syntyivät hartiahuivit, sukat ja kintaat sekä asunnottomien yöhön että vanhuksille hoivakoteihin. Päivi Wilen sai myös jaettavaksi eri kohteisiin kaulahuiveja, pipoja ja lasten vaatteita ja asusteita ensikoteihin, Polku- hankkeelle että myös Hannu ja Kerttu- hankkeessa tarvitseville. 
Kun tällaisia tuotteita oli ryhmä tehnyt riittämiin, palveluasumisen päällikkö Mikko Männikön ideasta aloimme kehittää pyörätuoliulkoiluun sopivia vaateparsia viime keväänä. Käsityönopettajaksi opiskeleva Vilma Virtanen teki kanssani sovituskappaleet jalkapussista ja viitasta, jotka ovat helppo pukea pyörätuolissa istuvalle. 
Materiaalit setteihin sain melkein kaikki lahjoituksina syksyyn mennessä– loppujen lopuksi tarvitsin ostaa vain 4 fleecepeittoa ja ompelulangat. Kaikki muu oli kierrätettyä, suurimmaksi osaksi käyttämätöntä kangasta. Lahjoituksia sain eniten yksityisiltä henkilöiltä, Artistiasulta sekä Tyykipuodista. Samoin Kirsikka kierrätyskeskus lahjoitti välivuoriksi fleecepeittoja. 
Ompelutalkoot pidettiin yhtenä viikonloppuna syyskuussa. Vapaaehtoisia ompelijoita oli mukana viikonlopun aikana 8 henkilöä. Materiaaleista saatiin kaiken kaikkiaan 9 settiä, joita sitten viimeisteltiin ompelu- ja hyväntekeväisyysryhmissä. Vaatteiden lisäksi vietiin kaupungin palvelutaloihin Hopeahoviin ja Vommaan myös pipoja sekä kintaita ulkoiluhetkiä varten. 
Projektista jäi hyvää tietotaitoa hyödynnettäväksi jatkossakin. Nyt meillä on hyvät kaavat ja Opiston ompeluryhmiin voi nyt tulla tekemään vaatteita tarvitseville sekä lukukauden aikana että erillisellä viikonloppukurssilla toukokuussa. Asiassa syntynyttä ammattitaitoa jaamme muille tekijöille opettajien tapaamisissa sekä muissa tapahtumissa. Kirjoittaja: Aune Soppela - taitoaineiden suunnittelijaopettaja, Keravan Opisto |
| Tultaessa tien risteykseen, joku kauhistuutie näyttää päättyvän toinen havahtuusydämestään ilahtuumaisemat avartuvatvoin valita.
Luettuani Irja Askolan runon pysähdyin miettimään itseäni ja omaa tapaani reagoida tullessani tien risteykseen. Mitä oikeastaan tunnen? Tiedän, että olen itse rakentanut sen maailman, jossa elän, mutta tiedän myös, että aina en ole voinut valita itselleni mieleistä vaihtoehtoa, koska on pitänyt ottaa huomioon toiset ihmiset ympärilläni. Lopputulokseen, tähän hetkeen, olen kuitenkin voinut vaikuttaa itse eniten. Elämän risteyskohdissa olen kuitenkin aina tunnistanut selvästi ympärilläni olevat ihmiset. He ovat valintojani vahvasti ohjaava peili, josta olen koko ajan nähnyt itseni ja jonka muodostama kuva on lähes aina vaikuttanut päätöksiini. Joskus ehkä liiaksikin, koska tiedän kuitenkin olevani päävastuussa omista valinnoistani. Edessäni on elämän tuoma muutos, risteyskohta, jonka haluan kohdata valmistautuneena, en ajautua tai syöksyä siihen. Kaivan siis omasta kokemusmaailmastani ne keinot toimia ja vastata muutokseen, joilla olen ennenkin vastaanottanut elämässäni tapahtuneita muutoksia. Vai kaipaanko elämääni muutosta, aktiivisesti? Vaikka en kaipaisi, välillä on hyvä muuten vain pysähtyä ja kysyä: Tunnenko todella itseni? Vai olenko omaksunut itsestäni kuvan, jota puolisoni, vanhempani, lapseni, ystäväni tai työnantajani minulle heijastavat? Olisiko aika miettiä, mitä ja kuka olen, jos en ole puoliso, vanhempi, lapsi, ystävä tai työntekijä? Olen oman historiani tulos, mutta tunnenko oman elämäni tähänastisen osan? .jpg)
Kuva: Martta Wendelin: Napolin lahti / yksityiskokoelmasta Ajattelen, että ihmisen elämä on 365 astetta – siis ympyrä, pyöreä kuin laivan ruori. Mutta olenko oman alukseni kippari? Olenko ruorissa ohjaamassa purttani vai ajelehtiiko se vailla päämäärää tai kenties toisten antamien koordinaattien mukaisesti? Kurssilla "Kohti kolmatta ikää" tavoitteena on auttaa Sinua tekemään kokonainen ympyrä elämästäsi: tutkiskelemaan omaa elettyä elämääsi, kartoittamaan tulevaisuuden toiveitasi ja ohjaamaan kulkuasi niiden suuntaan. Kirjoittaja: Kirsi Sukula-Ruusunen Ilmoittaudu mukaan kurssille! 140026 KOHTI KOLMATTA IKÄÄ (4x4t) Opetuspaikka: Keravan lukio ja aikuislukio lk. Päivä ja kello: Ti: 17.30-20.45
Syyslukukausi: 8.10.2019 - 19.11.2019 Kouluttajina: HL, työnohjaaja, sairaanhoitaja Kirsi Sukula-Ruusunen ja FT työnohjaaja, valmentaja Anni Tsokkinen.
|
| Pirkko Kyttälä, 75, on harrastanut afrikkalaista tanssia Keravan Opistossa yli 20 vuotta. Laji ei ole kadottanut viehätystään vuosikymmenten varrella: ”Tunnille on aina kiva tulla. Se on semmoista iloista oppimista.”
Iän myötä on luonnollista, että oma keho ei ole yhtä jäntevä, taipuisa ja kestävä kuin nuorempana. Kun löytää itselleen oikean lajin, omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on antoisampaa.
– Koen, että olen ikäistäni liikkuvampi ja ehkä paremmassa kunnossakin. Teen puutarhassa töitä ja olen paljon jalkojen päällä. Minulla on aika vahvat jalkalihakset ja jaksan olla kyykyssä vaikka miten kauan aikaa. Afrikkalainen tanssi vaikuttaa kaikkeen tekemiseen ja olemiseen, koska se on ihanan energisoivaa, Pirkko kertoo.
Pirkko on aina pitänyt tanssimisesta. Paritanssiharrastus lopahti siihen, että häntä ei koskaan tultu hakemaan. Siitä syystä häntä alkoivat kiehtoa lajit, joissa pystyi tanssimaan itsekseen. Pirkko hakeutui itämaisen tanssin tunneille. Kerran tunneilla oli sijainen, joka opetti afrikkalaisen tanssin liikkeitä.
– Mä ajattelin, että tämä on kivaa. Samaan aikaan huomasin, että Keravan Opistossa pystyi tutustumaan lajiin syvemmin. Kun mieheni kuoli, jatkoin afrikkalaista tanssia, koska halusin tanssia hurjasti suruni pois. Tein kolme vuotta työtä, että pääsin surusta, mutta aina jaksoin mennä tanssitunnille.
Kokonaisvaltaista liikuntaa Salissa kaikuu vahva rytmikäs musiikki. Jalat astelevat voimakkaasti, kädet tekevät isoja kaaria ilmassa ja rintakehä työntyy eteen taakse.
– Kun kuulen musiikin rytmin, jalka ja keho alkavat itsestään vispata. Tunnilla tanssitaan yksin, mutta kuitenkin yhdessä sen porukan kanssa. Se luo sellaista kivaa tunnetta. Olen oppinut olemaan kehollisesti rento olematta kuitenkaan veltto. Niska- ja hartiaseutu saavat hyvää liikuntaa, kun tanssissa heilutetaan paljon käsiä, olkapäitä ja yläselkää, Pirkko sanoo.
– Nautin siitä, että jokainen saa tehdä oman kykynsä mukaan eikä tarvitse tehdä täysillä. Kaikki liikkeet voi tehdä pienesti ja tyylikkäästi, vaikka opettaja tekisikin samat liikkeet paljon isompina. Minä olen minä ja teen omalla tyylilläni. Kukaan ei tässä lajissa arvostele sitä, mitä kukin tekee. Hyvä ja innostava opettaja on ensiarvoisen tärkeä.
Keravan Opistossa on alusta asti opetettu pääasiallisesti länsiafrikkalaisia tansseja ja lauluja. Rytmi, tanssi ja laulu kulkevat käsi kädessä ja tukevat toisiaan. Monet tanssit ovat alunperin liittyneet tiettyihin juhliin ja rituaaleihin. Nykyään niistä nautitaan vapaammin erilaisissa juhlissa ja tapahtumissa. Musiikki ja tanssi kuuluvat vahvasti myös arkeen ja yhdessä olemiseen.
– Jos elämässä on paljon iloa, se näkyy koko olemuksessa. Olen ollut aina kova hikoilemaan ja vähän hävennyt sitä, mutta tässä lajissa saa ja pitää hikoilla. Olen oppinut hyväksymään sen ja omat muotoni.
– Minulla on lisäksi ollut aina aika huono ryhti. Tanssin ansiosta tuntuu kuin olisin kasvanut pituutta ja selkäni olisi suoristunut. Koen olevani aiempaa itsevarmempi. Muutenkin omaan kehoon tulee kiinnittäneeksi enemmän huomiota ja haluan hemmotella itseäni enemmän.
– Niin kauan kuin vaan pystyssä pysyn, haluan harrastaa tätä lajia, Pirkko naurahtaa.
Teksti ja kuvat Taija Kuula, Keravan Opiston afrikkalaisen tanssin opettaja
Afrikkalaisen tanssin kurssit Keravan Opistossa syksyllä 2019: Senioriafro (rauhallisempi tempo, ei hyppyjä) Paikka: Sompion koulun juhlasali Aika: to 29.8.–5.12.2019 klo 16–16.55
Afrikkalaisen tanssin alkeiskurssi Paikka: Sompion koulun juhlasali Aika: to 29.8.–5.12.2019 klo 17–17.55 |
| Jos elämässä on ikimuistettavia päiviä, niin lauantai 4.5. oli minulle ja varmasti monelle meistä patikkaretkeläisistä sellainen. Olimme tilanneet auringonpaistetta, keväistä luonnon rauhaa, rentoa kävelyfiilistä sekä bussilastillisen reippaita osallistujia. Saimme kaiken ja vielä paljon enemmän - ukkometson uhittelun. Mutta siitä lisää myöhemmin. 
Patikkaretkemme kohde oli Hyvinkää ja siellä Kytäjä-Usmin luonnonsuojelualue. Saavuimme Kytäjälle bussilla jo kello 10 aamusta auringon helliessä meitä paisteellaan. Ilman lämpötila ei ollut kuin +5 astetta, joten puimme päälle lämpimät ja tuulenpitävät varusteet sekä pakkasimme reppuihimme päivän eväät. 
Retkenjohtajana toimi eläkkeellä oleva retkeilystä kiinnostunut ylikonstaapeli Olli Ruuskanen. Hän sai minun kanssani kaitsettavakseen 30 patikoijaa. 
Tarkkasilmäisimmät löysivät keväisestä metsästä kukkia, kevätlinnunsilmiä sekä imiköitä sinivuokkojen lisäksi. 
Matka eteni verkkaiseen tahtiin päivän paistaessa. Peränpitäjänä oli kiva kuunnella osallistujien tasaista puheen pulputusta. Mieli lepäsi hyväntuulisten ihmisten keskuudessa. 
Ensimmäinen taukopaikkame oli Suolijärven rannalla. Olimme tässä vaiheessa patikoineet noin 5 kilometriä suhteellisen hyväkuntoisia metsäautoteitä. Taukopaikalle päästäkseen piti tosin nojailla turvaköyteen tiukimmissa paikoissa. 
Laitoimme grilliin tulet ja ruoka maistui normaliin tapaan ulkona syöden puolta paremmalta.
Innokkaimmat kävivät myös etsimässä niemen nokassa veden rajassa olevan geokätkön Ollin opastuksella. Itse en sinne uskaltautunut.
Postikorttimaiseen koivumetsään törmäsimme taukopaikalta tullessamme. Olimme tässä vaiheessa noin puolessa välissä matkaa ja oli aika lähteä takaisin bussia kohti mutta toista reittiä kuin olimme tulleet.
Parin kilometrin päästä tästä alkoi tapahtua. Olimme edellä kävelevästä isosta porukasta noin 100 metriä jäljessä 4 hengen pienporukan kanssa kunnes kuulimme jotain outoa takanamme. Taaksemme vain parin metrin päähän meistä oli laskeutunut ukkometso, joka alkoi uhittelemaan meitä. Emme olleet uskoa silmiämme. Tämähän voi vain tapahtua luontodokumenteissa! Hän oli äärimmäisen komea, uhmakas, rehentelevä, kovaääninen sekä erittäin peloton. Tanssillaan ja äänillään hän halusi meidät pois reviiriltään. Ja näin toki teimme, ensin hetken häntä ihailtuamme.
Tästä ikimuistettavasta kokemuksesta selvittyämme kävelimme toiselle taukopaikalle, jälleen makkaroiden paistoon ja eväiden syöntiin. 
Ja mitäs muuta eväiden syönnin ohella siellä tehtiinkään kuin katseltiin kissavid... eikun metsovideoita. 
Tauon jälkeen päätimme vaihtaa metsätien hetkeksi kauniiseen polkureittiin järven reunoja pitkin ja lähteä määrätietoisesti kohti bussia.
Kiitos ja kumarrus osallistujille. Teistä jäi lämpimät muistot. Ja tietenkin sille metsolle, joka teki päivästämme ikimuistoisen. Olimme ja olemme osa monimuotoista suomalaista luontoa. Kiitollisena siitä. Kirjoittaja; Leena Huovinen / suunnittelijakoordinaattori, Keravan Opisto
Kuvat: Bjarne Kanten, Levente Galambosi & Leena Huovinen
|
| Kerava tähtää muovipussittomaksi kaupungiksi. Nyt kaupungissa uudistetaan muovittomaksi katutaidetta. Ehkäpä Suomen, jos ei koko maailman ensimmäinen savigraffiti syntyy Keravalle! Keravan Opiston, Helsingin työväenopiston ja Nurmijärven opiston viiden taideopettajan yhteisprojekti tuo taideopiskelijat maalaamaan graffitia Nesteen käytöstä poistetulle huoltamolle Veräjäkujalle. Maalausmateriaali on savi, joka ekologisena maamateriaalina on projektissa vaihtoehto graffitimaalauksessa käytetyille muovimaaleille. Tärkeää on, ettei maalaaminen lisää mikromuovien määrä ympäristössä. Maalausprojekti on osa taiteen perusopetuksen pedagogista kehittämistä ja liittyy Haaga-Helian ammattikorkeakoulun Ammatillisen opettajakorkeakoulun taiteen perusopetuksen opettajille suunnattuun koulutukseen. Opettajat edustavat kuvataiteen, keramiikan, käsityön ja musiikin taiteenalaa. Projektin toteutuksessa on mukana yli kaksikymmentä aikuisten sekä lasten ja nuorten taiteen perusopetuksen käsityön, kuvataiteen ja musiikin opiskelijaa yhteistyöoppilaitoksista. - Ajatus projektista syntyi, kun pohdimme, mikä meille eri alan taideopettajille on yhteistä ja minkä asioiden takana voimme seisoa taideopettajina, Keravan Opiston apulaisrehtori ja päätoiminen taideopettaja Teija Leppänen kertaa hankkeen alkumetrejä. - Tärkeiksi kysymyksiksi nousivat kestävän kehityksen teemat. Kaikki se, mikä viittaa ekosysteemiin, yhdessä olemiseen ja elämiseen sekä vuorovaikutukseen kestävin valinnoin. Projektissa on eräänlaista "hackathon"-meininkiä, ryhmä ihmisiä osaamisineen ryhtyy ratkomaan uutta haastetta rohkealla asenteella tavoitteena löytää uusi tapa toimia, Leppänen lisää. - Joudumme tietenkin pohtimaan katu- ja graffititaiteen arvopohjaa. Graffitiin liittyy rajojen ylittämistä ja luokittelujen rikkomista sekä eräänlainen haluttomuus määritellä pyrkimyksiä. Huomasimme olevamme vieraan kulttuurin äärellä, mihin liittyy se, ettemme välttämättä tiedä, miksi jotain tehdään ja mitä tehdään, hän jatkaa. - Opiskelijat innostuivat uuden materiaalin ja yhteistyön tarjoamista haasteista, iloitsee käsityön suunnittelijaopettaja Kirsti Soukka Helsingin työväenopistosta. Savigraffiti-kurssi toteuttaa opintojen taiteiden välisyyden, kestävä kehityksen, yhteisöllisen innovatiivisuuden ja ilmaisun tavoitteita, hän summaa työskentelyn pedagogisia ulottuvuuksia. Jokainen opiskelija tekee oman suunnitelmansa, joista jalostetaan yksi yhteinen maalaus toteutettavaksi Keravalle. 
Taideopiskelijat työstävät maalauksen suunnitelmaa helmi-maaliskuussa Malmitalolla Helsingissä. Suunnittelussa huomioidaan saven luonnolliset ja rautaoksidilla värjäten aikaansaadut värisävyt, materiaalin työstöominaisuudet sekä alkuperäisiä maan ja ihmisyyden tuntoja myötäilevä inspiraatiomusiikki. Musiikin on toteuttanut Nurmijärven opiston musiikinopettaja Eero Savela yhdessä lasten ja nuorten musiikin taiteen perusopetuksen opiskelijoiden kanssa tätä projektia varten. Teija Leppänen kertoo, että projektissa halutaan kokeilla saven ominaisuuksia ja kestävyyttä ulkona, ja kokea, miten käytetty materiaali voi palata turvallisesti takaisin osaksi luontoa. Hän toivoo, että ajatus savigraffitista saa tuulta siipiensä alle.
- Ehkä maailma on piirun verran parempi paikka, kun julkinen taide syntyy luonnonmateriaalia hyödyntäen. Veräjäkujalla voi käydä ihastelemassa maalausta, ja tarkkailla, miten kuva palaa ajan saatossa säiden armoilla osaksi maata.
- Meneekö siihen viikkoja vai vuosia, vai kokeeko maalaus purkutaidekohteessa kohtalonsa ennen sitä, Leppänen arvuuttelee. Opiskelijaryhmä maalaa savigraffitia lauantaina 16.3. klo 10-15 osoitteessa Veräjäkuja 2, Kerava. Yleisö on tervetullutta paikalle katsomaan, miten työ etenee ja valmistuu. Lisätietoja Lisätietoja antaa Keravan opiston apulaisrehtori ja päätoiminen taideopettaja Teija Leppänen, puh. + 358 40 318 2437, teija.leppanen@kerava.fi |
| Kerava tähtää muovipussittomaksi kaupungiksi. Nyt kaupungissa uudistetaan muovittomaksi katutaidetta. Ehkäpä Suomen, jos ei koko maailman ensimmäinen savigraffiti syntyy Keravalle! Keravan Opiston, Helsingin työväenopiston ja Nurmijärven opiston viiden taideopettajan yhteisprojekti tuo taideopiskelijat maalaamaan graffitia Nesteen käytöstä poistetulle huoltamolle Veräjäkujalle. Maalausmateriaali on savi, joka ekologisena maamateriaalina on projektissa vaihtoehto graffitimaalauksessa käytetyille muovimaaleille. Tärkeää on, ettei maalaaminen lisää mikromuovien määrä ympäristössä. Maalausprojekti on osa taiteen perusopetuksen pedagogista kehittämistä ja liittyy Haaga-Helian ammattikorkeakoulun Ammatillisen opettajakorkeakoulun taiteen perusopetuksen opettajille suunnattuun koulutukseen. Opettajat edustavat kuvataiteen, keramiikan, käsityön ja musiikin taiteenalaa. Projektin toteutuksessa on mukana yli kaksikymmentä aikuisten sekä lasten ja nuorten taiteen perusopetuksen käsityön, kuvataiteen ja musiikin opiskelijaa yhteistyöoppilaitoksista. - Ajatus projektista syntyi, kun pohdimme, mikä meille eri alan taideopettajille on yhteistä ja minkä asioiden takana voimme seisoa taideopettajina, Keravan Opiston apulaisrehtori ja päätoiminen taideopettaja Teija Leppänen kertaa hankkeen alkumetrejä. - Tärkeiksi kysymyksiksi nousivat kestävän kehityksen teemat. Kaikki se, mikä viittaa ekosysteemiin, yhdessä olemiseen ja elämiseen sekä vuorovaikutukseen kestävin valinnoin. Projektissa on eräänlaista "hackathon"-meininkiä, ryhmä ihmisiä osaamisineen ryhtyy ratkomaan uutta haastetta rohkealla asenteella tavoitteena löytää uusi tapa toimia, Leppänen lisää. - Joudumme tietenkin pohtimaan katu- ja graffititaiteen arvopohjaa. Graffitiin liittyy rajojen ylittämistä ja luokittelujen rikkomista sekä eräänlainen haluttomuus määritellä pyrkimyksiä. Huomasimme olevamme vieraan kulttuurin äärellä, mihin liittyy se, ettemme välttämättä tiedä, miksi jotain tehdään ja mitä tehdään, hän jatkaa. - Opiskelijat innostuivat uuden materiaalin ja yhteistyön tarjoamista haasteista, iloitsee käsityön suunnittelijaopettaja Kirsti Soukka Helsingin työväenopistosta. Savigraffiti-kurssi toteuttaa opintojen taiteiden välisyyden, kestävä kehityksen, yhteisöllisen innovatiivisuuden ja ilmaisun tavoitteita, hän summaa työskentelyn pedagogisia ulottuvuuksia. Jokainen opiskelija tekee oman suunnitelmansa, joista jalostetaan yksi yhteinen maalaus toteutettavaksi Keravalle. Taideopiskelijat työstävät maalauksen suunnitelmaa helmi-maaliskuussa Malmitalolla Helsingissä. Suunnittelussa huomioidaan saven luonnolliset ja rautaoksidilla värjäten aikaansaadut värisävyt, materiaalin työstöominaisuudet sekä alkuperäisiä maan ja ihmisyyden tuntoja myötäilevä inspiraatiomusiikki. Musiikin on toteuttanut Nurmijärven opiston musiikinopettaja Eero Savela yhdessä lasten ja nuorten musiikin taiteen perusopetuksen opiskelijoiden kanssa tätä projektia varten. Teija Leppänen kertoo, että projektissa halutaan kokeilla saven ominaisuuksia ja kestävyyttä ulkona, ja kokea, miten käytetty materiaali voi palata turvallisesti takaisin osaksi luontoa. Hän toivoo, että ajatus savigraffitista saa tuulta siipiensä alle. - Ehkä maailma on piirun verran parempi paikka, kun julkinen taide syntyy luonnonmateriaalia hyödyntäen. Veräjäkujalla voi käydä ihastelemassa maalausta, ja tarkkailla, miten kuva palaa ajan saatossa säiden armoilla osaksi maata. - Meneekö siihen viikkoja vai vuosia, vai kokeeko maalaus purkutaidekohteessa kohtalonsa ennen sitä, Leppänen arvuuttelee. Opiskelijaryhmä maalaa savigraffitia lauantaina 16.3. klo 10-15 osoitteessa Veräjäkuja 2, Kerava. Yleisö on tervetullutta paikalle katsomaan, miten työ etenee ja valmistuu. Lisätietoja antaa Keravan opiston apulaisrehtori ja päätoiminen taideopettaja Teija Leppänen, puh. + 358 40 318 2437, teija.leppanen@kerava.fi |
Yhteensopivuustiedot javascript:commonShowModalDialog('{SiteUrl}'+
'/_layouts/15/itemexpiration.aspx'
+'?ID={ItemId}&List={ListId}', 'center:1;dialogHeight:500px;dialogWidth:500px;resizable:yes;status:no;location:no;menubar:no;help:no', function GotoPageAfterClose(pageid){if(pageid == 'hold') {STSNavigate(unescape(decodeURI('{SiteUrl}'))+
'/_layouts/15/hold.aspx'
+'?ID={ItemId}&List={ListId}'); return false;} if(pageid == 'audit') {STSNavigate(unescape(decodeURI('{SiteUrl}'))+
'/_layouts/15/Reporting.aspx'
+'?Category=Auditing&backtype=item&ID={ItemId}&List={ListId}'); return false;} if(pageid == 'config') {STSNavigate(unescape(decodeURI('{SiteUrl}'))+
'/_layouts/15/expirationconfig.aspx'
+'?ID={ItemId}&List={ListId}'); return false;}}, null); 0x0 0x1 ContentType 0x01 898 Tiedostojoukon versiohistoria /_layouts/15/images/versions.gif?rev=23 javascript:SP.UI.ModalDialog.ShowPopupDialog('{SiteUrl}'+
'/_layouts/15/DocSetVersions.aspx'
+ '?List={ListId}&ID={ItemId}') 0x0 0x0 ContentType 0x0120D520 330 Lähetä toiseen sijaintiin /_layouts/15/images/sendOtherLoc.gif?rev=23 javascript:GoToPage('{SiteUrl}' +
'/_layouts/15/docsetsend.aspx'
+ '?List={ListId}&ID={ItemId}') 0x0 0x0 ContentType 0x0120D520 350
|
Ajankohtaista ja ajatonta Keravan Opistolta
|
