| Teimme helmikuussa 2022 vuosittaisen asiakastyytyväisyyskyselyn, jossa kysyimme asiakkaidemme kokemuksia vuodesta 2021. Saimme kyselyyn 242 vastausta.
Vuosi oli jo toinen perättäinen vuosi, jolloin korona oli läsnä toiminnassamme. Siksi halusimme myös tietää etäopetuksen onnistumisesta ja kiinnostuksesta etäopetukseen tulevaisuudessa.
Opiston toiminnan vuosittaista laatua mittaamme yhdeksällä eri kysymyksellä. Toimintamme yleisarvosanaksi saimme 4.3 (skaala 1=välttävä ja 5= hyvä). Suurimman harppauksen ylöspäin teki etäopetus viime vuoden tuloksesta 3.9 tulokseen 4.2.

Halusimme myös tietää opiskelun merkityksestä asiakkaiden arkeen. Vastauksista käy selkeästi ilmi, että osallistuminen on palkitsevaa, hyödyllistä, mieluisaa sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia parantavaa.

Saimme myös suuren määrän avoimia vastauksia kysymykseen mitä merkityksiä kursseille osallistumisella on asiakkaillemme. Tässä niistä muutamia.
.png)
.png)
Etäopetuksen järjestämiseen oltiin myös tyytyväisiä ja monet myös haluavat että verkkokursseja on tarjolla tulevaisuudessakin.

Lopuksi kysyimme suosittelukysymyksen, johon saimme vakuuttavan arvosanan 4.6 (skaala 1= täysin eri mieltä, 5= täysin samaa mieltä). Keravan Opistoa siis todellakin voidaan suositella muille asiakkaille.

Kiitos kaikille vastaajille. Käytämme näitä tuloksia toimintamme kehittämiseen ja tarkastelemme niitä yhdessä muun palautteen kanssa. Toivottavasti pystymme palvelemaan teitä ensi vuonna vielä paremmin!
.png)
|
| Hiihtolomaviikon iloksi Opisto järjesti jo toisen supersuositun kangaskenkäkurssin. Kurssin idea oli valmistaa omasta kankaasta omaan jalkaan sopivat kangaskengät. Etukäteistaitoina toivottiin ompelukoneenkäyttötaitoja ja vähän teknisenkin työn taitoja, sillä mukaan jokainen pakkasi kankaan ja saksien lisäksi myös mm. vasaran, mattopuukon ja hiekkapaperia.
Kurssin opettajana toimi suutari, muotoilija Nelli Nurmi, joka oli tullut Keravalle Porista pitämään kaksi kenkäkurssia peräkkäin. Toinen kurssi pidettiin aiemmin viikonloppuna ja toinen heti perään hiihtolomaviikon alussa.

Nelli Nurmi Keravan Opiston käsityöluokassa.
Nellillä on yritys nimeltä NelliNooraShoes, jonka toiminta-ajatus on valmistaa asiakkaille uniikkeja kierrätyskenkiä, mutta tällä hetkellä eri opistojen kursseilla opettaminen vie suuren osan hänen työajastaan. "En oikein vielä osaa kutsua itseäni opettajaksi, joten kurssitäti on hyvä titteli" naurahtaa Nelli.
Kurssi alkoi omien kankaiden esittelyllä. Monet olivat kaivaneet omia tai ystävien kangasvarastoja ja löytäneet kauniita kierrätyskankaita. Osa puolestaan oli käynyt kangaskaupassa ostamassa puolen metrin tilkun mieleistään kangasta. Kangasta ei siis tarvita paljoa, edes pitkävartisiin kenkiin. Kankaan piti kuitenkin mieluusti olla vähän paksumpaa kangasta kuin esim. lakanakangas.

Kaikkien hiihtolomakurssilaisten kankaat. Vertaa tätä kuvaa toiseksi alimpana olevaan valmiiseen kenkäkuvaan.
Sen jälkeen Nelli jakoi jokaiselle omat lestit ja siihen sopivat kaavat. Tällä kertaa vaihtoehtoisina malleina oli joko lyhytvartinen tai pitkävartinen kenkä ja lesteinä leveä tai kapea. Tietysti myös koko piti valita. Sen jälkeen alkoi sekä kankaiden (päälikangas, tukikangas, vuori) ja muiden komponenttien leikkausosuus saksilla. Oli kiva päästä heti toimeen. 
Valmiit leikatut kankaat opettajan kuvan neuvomassa järjestyksessä.
Leikkaamisen jälkeen ompelimme kappaleita yhteen ohjeiden mukaisesti ja teimme pieniä tukiteippauksia. Tämä vaihe yllättävän helppo ja mukava sekä palkitseva kun muutamien ommelten jälkeen käsissä olikin jo vähän kengän muotoinen kengän neulos. Kiinnitimme siihen myös sirkat kengännauhoja varten ja vahasimme myös tässä vaiheessa materiaalin, jotta se pitäisi vähän vettä.

Kengän neulokset ompelun jälkeen ilman pohjia.
Tämän jälkeen alkoi teknisemmät suutarinhommat eli siirsimme tuon kangasaihion lestin ympärille ja aloimme pinkomaan. Emme siis pinkoneet nopeasti juosten vaan ammattisanaston mukaisesti pyrimme saamaan kankaan pinkopahvipohjan mukaisesti tasaiseksi pohjaksi. Tämä vaihde kesti kauan, koska kerros kerrokselta liimasimme ja naulasimme tukinauloja samalla rypyttäen kangasta ja tehden siitä mahdollisimman litteää kengänpohjaa ja pyöreää kantaa ja kärkeä.

Naulat, liima, vasara ja näppärät sormet olivat tarpeen tässä vaiheessa.
Mukaan tuli myös jännitystä aiheuttava elementti, liima. Se oli sitkeää ja tarttuvaa, ja koko ajan sai pelätä milloin sitä on sellaisissa paikoissa mihin se ei kuulu. Jokainen kurssilainen sai taatusti liimaa sormien lisäksi johonkin päin valmista kenkää. Kiinnitimme myös kärkikovikkeet, kapit kantapäähän sekä pinkopohjat.
Viimeisenä päivänä pääsimme vasta kengän korkojen ja pohjien kimppuun. Siinäkin paloi paljon liimaa kun täytimme pohjat, lisäsimme randin pohjan tueksi sekä liimasimme ja leikkasimme korot sekä parit eri pohjat. Liimaa kului ja samalla myös jännitys tiivistyi, sillä pohjan kiinnittäminen piti mennä kerralla nappiin eikä sitä voinut enää liimaamisen jälkeen siirrellä. Onneksi kokenut opettaja auttoi meitä vaativimmissa paikoissa.

Liiman kanssa pääsi leikkimään oikein kunnolla pohjausvaiheessa.
Kenkä valmistui käsissämme lestissä parin päivän ajan ja mahtava hetki oli ottaa se irti siitä. Miten kevyt kangas kenkä olikaan ilman puolen kilon lestiä. Onneksi meidän kymmenen hengen ryhmästä kukaan ei ollut jättänyt yhtään vahinkonaulaa lestin pohjaan. Näin kuulemma käy usein aloittelijalle.
Lopuksi oli vielä koron siistimistä hiekkapaperilla, liimatahrojen poistamista asetonilla, spraysuojauksta sekä nauhojen kiinnitystä. Kotiin näillä kengillä ei vielä voinut lähteä, sillä kenkien piti antaa kuivaa vuorokausi.

Kurssilta valmistui todella upeat 10 erilaista omatekemää kangaskenkäparia.
Opimme kurssilla monenlaisia suutarin erikoisasioita kuten esim. pinkomaan, viikkaamaan ja kapittamaan. Ja kaikki meistä taatusti ymmärsi kurssin jälkeen miten monta eri pientä vaihetta hyvän kengän tekemisessä onkaan.
Lopputuloksena oli aivan mahtavia persoonallisia kenkiä. Yhtä persoonallisia kuin kaikki niiden tekijät. Kiitos kaikille innostavasta seurasta ja ahkeruudesta sekä Nelli ihanasta kurssitäteilystä.
Nämä kengät lähtivät kirjoittajan kotiin.
Kirjoittaja: Leena Huovinen
|
| Monille ensin mieleen tuleva kudonnainen on räsymatto, sellaisen päällä on liki jokainen joskus askeltanut. Raidoista on löytynyt muistoja omista ja sukulaisten vaatteista, kuteenpätkät ovat ehkä tuoneet mieleen rakkaat ihmiset tai riemukkaat juhlat. Matonkudonta onkin monelle se ensimmäinen askel kudontaharrastuksen parissa, se on edelleen voimakkaasti elävää kulttuuriperintöä, josta kertoo myös räsymaton kudonnan valinta Opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämään elävän kulttuuriperinnön kansalliseen luetteloon. Räsymattojen kudonta on arjen taidetta, luovan materiaalien uudelleenkäytön arvostamista.

Kudonta on toki paljon muutakin kuin mattojen valmistusta ja myös opiston kudonta-asemalla voi kutoa monenlaisia tekstiilejä. Kudonta-asemalla on mahdollista ottaa pehmeä lasku harrastuksen pariin, tulla kutomaan valmiiksi rakennettuun loimeen, innostua lisää ja kokeilla erilaisia materiaaleja ja sidoksia, opetella ehkä loimen rakennuksen työvaiheita, kutoa erikoiskangaspuilla, syventää taitoja…
Kudonta on sekä tarkkaa tekniikkaa että leikkimistä materiaaleilla, väreillä, pinnoilla. Se vaatii suunnittelua ja laskemista, mutta onnistuu myös kokeillen ja improvisoiden. Kudonta on käytännönläheistä, mutta myös ilmaisua ja taidetta. Voit valmistaa yhden illan käsitöitä, kutoen vaikka pellavaisia tiskiliinoja, tai uppoutua viikoiksi ryijynsolmintaan tai hamekankaan raitoihin. Kudonta herättelee aisteja ja aivoja monella tapaa. Se ylläpitää motorisia taitoja. Kuviollista kangasta kutoessasi saattaa vasen jalkasi kulkea polkusilla omaa kuviotaan ja oikea toisenlaista, samalla kädet heittävät sukkulan laidasta toiseen ja lyövät luhan kiinni. Ja kun pääsee rytmiin kiinni, tuntuu kuin kangas kasvaisi itsestään.

Opiston kudonta-asemalta löytyy useita kangaspuita, joukossa mm. kaksoisloimitukkipuut ja vetonyöripuut, pirtakangaspuut ja loimipainoiset pystypuut. Kangaspuilla kudonnan lisäksi voit mm. kutoa nauhoja, tuftata tai kutoa kudontakehyksillä. Kutoa voit monenlaisia tekstiilejä sisustukseen ja asusteiksi. Puissa on aina kudontavalmiina erilaisia mattoloimia, lisäksi kudottavissa on mm. huiveja, liinoja, vaatetuskankaita ja uusia loimia rakennetaan viikoittain toiveiden mukaan. Kudonta-aseman ovesta voit aina tulla ohjausaikoina kurkkaamaan millaisia töitä on tekeillä ja suunnitteilla, kysyä neuvoa ja ohjeita, tulla suunnittelemaan omaa kudontatyötäsi. Kudonta-aikoja voit varata ohjaajalta tulemalla käymään, soittamalla tai sähköpostitse. Tervetuloa kutomaan! Kudonnan ohjaaja Hanna-Kaisa hanna-kaisa.varpio-tikka@kerava.fi puh. 040 318 4418 Ohjaaja paikalla syyskaudella 9.12. asti ma-ke klo 9.45-13.30, to 14.15-19 (syyslomaviikolla 18.-24.10 ei ohjausta) Kauppakaari 11
|
| Teimme Keravan Opiston vuosittaisen asiakastyytyväisyyskyselyn huhtikuussa 2021 liittyen vuoden 2020 kokemuksiin opiskelusta Keravan Opistolla. Kysyimme myös etäopiskelukokemuksista, sillä vuosihan oli monin tavoin poikkeuksellinen. Kyselyyn vastasi 368 henkilöä, joista suurin osa oli naisia (83%). Isoimmat vastaajien ikäluokat olivat 51-60 sekä 61-70 -vuotiaat. Vastanneista henkilöistä noin puolella oli korkean asteen koulutus.
.png) Opiston toiminnan vuosittaista laatua mittasimme yhdeksällä eri osa-alueella. Vuoteen 2019 verrattuna keskiarvot nousivat melkein kaikkien osa-alueiden osalta. Korkeimmat arvosanat saivat opettajien ammattitaito (4.5), kurssien laatu (4.4.), asiakaspalvelu (4.4) sekä tiedotus (4.3). Lisäsimme mittaristoon viimeiseksi uuden kysymyksen etäopetuksen verkko-oppimisympäristöistä. Skaala kysymyksissä oli 1= välttävä ja 5 =erittäin hyvä. Halusimme tietää lisää kansalaisopistossa opiskelun merkityksestä asiakkaiden arkeen. Vastauksista käy selvästi ilmi, että osallistuminen kansalaisopiston kursseille on hyvin tärkeää ja palkitsevaa, se myös lisää yksilöiden hyvinvointia. Skaala 1= välttävä ja 5 =erittäin hyvä.
Poikkeuksellisen toimintavuoden jälkeen halusimme kysyä ajatuksia ja kokemuksia etäopetuksesta. Halusimme tietää mitä etuja etäopetus/etäopiskelu mahdollisesti tuo asiakkalle. Tärkeimpänä asiana osallistujat näkivät mahdollisuuden opiskella etänä eri paikoista, myös matkustusajan säästymistä pidettiin etuna. Monet ihmiset kokivat, että etäopiskelu mahdollisti poikkeusaikana terveenä pysymisen.
Koska etäopetuksesta varmasti jää meille yksi tapa opettaa, halusimme vielä tarkentaa miten onnistuimme sen järjestämisessä. Tulokset olivat tosi hyviä. Parhaimmat arvosanat saivat Opiston hallinnon ohjeet (4.4.) sekä opettajien ohjeet (4.4) poikkeusoloissa oppilaille. Koettiin myös, että omat laitteet sekä yhteydet etäoppimiseen olivat riittävät. Haasteellimpana kuitenkin koettiin, että oppiminen ei ollut niin syvällistä kuin lähiopetuksessa. Skaala 1= välttävä ja 5 =erittäin hyvä.
Kysyimme myös miksi etäopetukseen ei haluta osallistua. Tärkeimpänä syynä nähtiin sosiaalisen ryhmän puuttuminen. Myöskään kaikkia aineita ei voi opiskella etänä ja osalle jäi tunne, että etäopetuksessa ei oppinut niin hyvin kuin lähiopetuksessa. Useille etäopetus oli kuitenkin vain kakkosvaihtoehto silloin kun lähiopetusta ei pystytä järjestämään.
 Viimeisenä koontikysymyksenä kysyimme suosittelisiko vastaaja Keravan Opiston toimintaa muille. Saimme keskiarvoksi huikeat 4,6 (skaala 1= täysin eri mieltä, 5=täysin samaa mieltä). Tästä voimme olla ylpeitä! Kiitos kaikille vastaajille.
Näitä tietoja olemme jo käyttäneet ja käytämme myös tulevien lukukausien suunnittelussa hyväksi. On etuoikeus tehdä teidät tyytyväiseksi!
|
| Keravan Opisto tarjoaa ympäri vuoden runsaan valikoiman
erilaisia kursseja kaiken ikäisille, niin mehiläisten hoidosta
akvarellimaalaukseen kuin espanjan alkeista yin-joogaan. Moni kurssi
siirtyi nopealla varoitusajalla verkko-opetukseen, kun korona vauhditti digiloikkaa vuosi sitten keväällä 2020.
Myös tulevalle syksylle on suunnitteilla runsaasti etäkursseja, vaikka
toiveena on tietysti päästä palaamaan lähiopetukseen. Suurin
harppaus etäopetukseen siirtymisessä Keravan Opistolla otettiin
maaliskuussa 2020 hallinnon henkilöstön ja sen jälkeen kursseja
opettavien tuntiopettajien toimesta. Opettajat haastettiin hallinnon
tukemana miettimään, kuinka oman kurssin opetussisältö saataisiin
toteutumaan ilman fyysistä lähiopetusta. Keväällä käynnissä olleista
kursseista noin 60 % saatiinkin jatkettua etäopetuksena. Syksyllä korona
mahdollisti kokoontumiset turvavälein ja turvavarustein marraskuuhun
asti, jonka jälkeen kaikki opetus on tapahtunut jälleen etänä.
Kursseja tarvittaessa lennosta verkkoon
Epidemia-ajan
rajoitukset ovat vaikuttaneet Opiston toiminnan suunnitteluun ja
kurssien toteuttamiseen kuluneen vuoden aikana paljon.
-
Kevään 2021 opetustarjontaan suunniteltiin aiempaa enemmän
verkkokursseja ja kaikkien kurssien kohdalla mietittiin, voiko opetuksen
tarvittaessa toteuttaa etäopetuksen keinoin. Rajoitusten vuoksi
lähiopetusta ei ole ollut kuluvan kevään aikana ollenkaan, joten onneksi
olemme voineet tarjota etäkursseja monipuolisesti. Korona-ajan
epävarmuus jatkuu, ja valmistaudumme tulevaan syksyynkin huomioimalla
etäopetusvaihtoehdon, toteaa rehtori Anne Hosio-Paloposki. Vuoden
aikana on osaaminen ja valmiudet digiopettamiseen parantuneet sekä
välineiden hallintaan tullut varmuutta. Oppilaatkin olivat osaavampia.
Opiston kyselyyn vastanneista suurin osa sanoi olevansa täysin samaa
mieltä tai samaa mieltä siitä, että opetus onnistui etänä hyvin. Lisäksi
yli 80 % vastaajista koki opettajilta tulleet kurssiohjeet selkeiksi. -
Vuodessa on tehty todella suuri harppaus. Opettajilla on ollut iso halu
kehittyä ja oppia verkkoalustojen käyttöä. Ihan kaikkien kurssien
siirto etäopetukseen ei tietysti silti onnistunut. Esimerkiksi monia
kädentaitojen kursseja ei voi etänä opettaa, sillä niissä tarvitaan
tietynlaisia välineitä – kaikilla ei ole esimerkiksi saumuria tai
sirkkeliä kotonaan, kertoo Keravan Opiston suunnittelija-koordinaattori Leena Huovinen, joka on myös osaltaan tehnyt valtavan työn kurssien etäopetuksen suunnittelussa. Etänä jopa saaristomerenkulkua
Verkkoon
on siirretty sellaisiakin kursseja, joita ei ehkä ennen olisi
kuvitellut etänä voitavan opettaa. Tällainen on esimerkiksi teorian
ohella karttaharjoitteluun perustuva saaristomerenkulkukurssi.
-
Kurssilta on tullut superhyvää palautetta. Oppilaat ovat olleet
iloisia, että tämä kurssi on Keravan Opistolla toteutunut
poikkeusaikoinakin, sillä veneet odottavat. Ihmiset haluavat tutkinnon
ennen kesälomia, jotta saaristolaivurin opeista pääsee nauttimaan heti
kesällä. Kurssin opettaja Jouko Nieminen
on nähnyt paljon vaivaa ja opetellut tavat opettaa verkossa.
Karttaharjoitteita helpottamaan olemme kuvanneet oppilaille videoita,
Huovinen sanoo. Taila Granlund opettaa
Keravan opistolla digitaitokursseja ikäihmisille. Hän kertoo, että
vaikka monet jäivät alussa etäopetukseen siirryttäessä kursseilta pois,
ovat niille tulleet myös jääneet. Myönteistä palautetta kursseista on
tullut paljon. Tailan kursseilla opiskellaan muun muassa sitä, miten
tablettia ja puhelinta käytetään, miten niiden asetukset ja
pankkisovellukset toimivat sekä miten sovelluksia ladataan. Suurin osa
osallistujista on eläkeikäisiä, mutta myös monet muut kaipaavat apua
digitaitojen kanssa. -
Etäopetus on minulle tuttua ja tavallista ennestään, mutta tämän
kurssin kohdalla alkuun ajattelin, että se olisi hankalaa toteuttaa
etänä. Pitäisi olla jotain digitaitoja, vaikka kurssilla opetetaan
digitaitoja. Tosi hyvin on kuitenkin onnistunut, Granlund sanoo. Vaikka
kaipuu lähiopetukseen on läsnä, niin monet kurssilaiset ovat kokeneet
etäopetuksen siinä mielessä hyvänä asiana, että poikkeusaikoinakin on
mahdollisuus oppia turvallisesti uutta, kun kotoa ei tarvitse lähteä
mihinkään. Lisäksi on mahdollisuus osallistua kursseille myös kauempaa.
Yli 40 % Keravan Opiston kyselyyn vastanneista kertoi, että osallistuisi
jatkossakin etäopetukseen nimenomaan siksi, että se säästää
matkustusaikaa. Näin asian näkee myös Timo Räty, joka opiskeli tänä keväänä digitaalisen sukututkimuksen kurssilla. Opettajan
seikkaperäiset opetusmateriaalit ja selkeä osaaminen sekä pitkän linjan
kokemus aiheesta ovat Rädyn kokemuksen mukaan tehneet kurssista
onnistuneen myös verkossa. -
Mielestäni kohtalaisen hyvin tämä teema sopii etäopetukseen, sillä
pystyn yhtäaikaisesti zoomailemaan ja tutkimaan, kun opettaja selittää
asioita. Kotona on myös isompi näyttö, jota luokassa ei ehkä olisi. Itse
asian käsittelyyn toimii siis oikein hyvin. Etänä oltaessa ainoa
miinuspuoli on, että yhteistä keskustelua ja pöhinää aiheen ympärillä ei
ryhmän sisällä tapahdu samalla tavalla, kuin luokkatilassa, Räty pohtii. Keravan
Opiston tekemän kyselyn mukaan suurin osa kursseille osallistuneista
koki, että etäopetuksen laatu on vastannut odotuksia ja opettajat ovat
onnistuneet innostamaan myös verkossa. Ihmiset kuitenkin kertovat myös
toivovansa pääsevänsä takaisin lähiopetukseen, sillä onhan kursseilla
silloin ihan omanlaisensa tunnelma. Ymmärrettävää, sillä kukapa meistä
ei jo kaipaisi ihmisten pariin.
---
Keravan Opisto
on suunnitellut myös tulevalle syksylle uusia verkkokursseja. Ne, sekä
kaikki muutkin kurssit ovat nähtävissä Keravan Opiston nettisivuilla
kesäkuun lopulla. Vapaa-aika Keravalla-esite jaetaan keravalaisiin
koteihin heinä-elokuun taitteessa.
Kirjoittaja: Annika Ryynänen / Keravan viestintä
|
| Matkalla Kuvataidetyöskentely ulkona näyttäytyy kerta toisensa jälkeen innostavalta ja jännittävältä. Mihin suuntaan lähden kulkemaan, mitä kohtaan, mikä vetää puoleensa? Pystyykö näitä asioista mielessään edes erittelemään, kun eteneminen on usein vaistonvaraista? Ulkona työskentely joko piirtäen tai maalaten tai modernein välinein toteutettuna sisältää halun ja toiveen kokea ja saada selvyyttä ympäristöstä ja itsestä - jotain yllätyksellistä ja vanhoja käsityksiä uudistavaa. Sitä ajaa tiedon jano. Onko jotain, mistä voin tietää enemmän ja mikä odottaa oivaltamista? 
Kalkkisten koski Asikkalassa. Olen vuosia viettänyt kesiä Päijänteellä ja samoillut myös kosken ja sen suvannon maisemissa. Joitain vuosia sitten satuin paikalle myöhäisen syksyn utuisena, tyynenä hetkenä. Paikan pehmeä valo ja hiljainen rauha tekivät vaikutuksen. Näitä asioita halusin tutkia maalauksessani. Työskentelyn aistinvaraisuus Ihminen on vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa kaikilla aisteilla. Kuulemme, haistamme, katsomme ja koskettelemme kaikkea ympärillä olevaa. Kävelemme ja liikumme ajasta ja paikasta toiseen taukoamatta. Olemme jatkuvassa aistimusten virrassa, enemmän tai vähemmän tietoisina. Luontoympäristössä eri aistien välittämä informaatio on yltäkylläinen. Suomalaisille metsäkansana se on usein myös läheinen ja rakas. Monet meistä imee luonnon villiä huumaa marja- ja sieniretkillään, kalareissuilla, metsässä samoilemalla tai kuikan huutoa kuulostellen. Kukin tavallaan. Kirjailija Lars Huldén onkin sanonut, että metsän tunteminen on hyvä vaihtoehto itsensä tuntemiselle. Se, miten aistimme ja koemme metsän, kertoo meistä itsestämme. Kun tarkkaamme, mikä vetää huomiomme ja mistä olemme kiinnostuneita, saamme vihjettä siitä, mille olemme elämämme rakentaneet ja mitkä asiat vetävät sieluamme puoleensa. Näiden asioiden parissa voimme kasvaa täyteen mittaamme. Metsä voi toimia tulkkina etsintämatkalla. Saari lahden suulla laajan horisonttinäkymän edessä on piirtynyt mielenmaisemaani. Palaan aiheeseen yhä uudelleen. Siksi, että saari on siinä, missä on ja siksi, että se muuttaa muotoaan ja olemustaan sään, vuorokauden ja vuodenajan mukaan taukoamatta. Taivaan ja veden valo, liike ja väri, saaren tuttu siluetti, jonka toivoo näkevänsä aina kuin ensimmäistä kertaa, vetävät työskentelemään tämän aiheen äärelle. Tätä maalatessani aistin kevään viileyden, ulapalta puhaltavan tuulen ja kylmän veden rauhattoman liikkeen. Saari ankkuroitui vakavana ja vahvana luonnon voimien keskelle. Piirtäen vai valokuvaten Helposti mukana kannettava luonnostelukirja on hyvä valinta, jos liikkuu paljon ja haluaa rikastaa kokemusmaailmaansa. Piirros voi välittää kulkemisen kokemuksen, avarat maisemat, yksityiskohtaiset luontosommitelmat, eri vuoden- ja vuorokaudenajat, erilaiset sääolot, tuoksut, materiaalit. Yleistyneet kännykät, niiden kamerat sekä käden ulottuvilla olevat sosiaalisen median kanavat ovat syrjäyttäneet muut ylös merkitsemisen tavat. Valokuvia on helppo räpsiä. Niihin voi tallentaa paljon näkymiä ja muistoja. Mutta onko niistä itsetuntemuksen, maailman tuntemisen tai ajattelun välineiksi? Taidekriitikko, kirjailija ja taitava piirtäjä John Ruskin kirjoittaa muistelmissaan piirtämisen kokemuksestaan pienen haapapuun äärellä Fontainebleaun metsässä Ranskassa kesällä 1842. "Välinpitämättömästi vaikkakaan en laiskasti aloin piirtää sitä, ja kun piirsin, välinpitämättömyys katosi. Kauniit viivat vaativat tulla piirretyiksi - ilman mitään ponnisteluja. Ne tulivat kauniimmiksi ja kauniimmiksi kunkin niistä kohotessa muiden joukosta ja ottaessa paikkansa tilassa. Ihmetyksen kasvaessa joka hetki näin, että ne "sommittelivat" itse itsensä ja paljon hienommin säännöin kuin mikään ihmisen keksimät. Lopulta puu oli siinä, ja kaikki se, mitä olin puista aiemmin ajatellut, oli poissa." (suom. Ville Lukkarinen Piirtäjän maisema -kirjassa) Piirtäessä fyysinen paikka, siinä vaikuttavat tekijät ja sen hetkiset omat tuntemukset jäävät muistiin niin, että niihin voi aina palata uudelleen teoksen äärellä. Tämä tapahtuu nimenomaan itse työskentelytapahtuman ansiosta. Yksityiskohtainen mieleen palauttaminen on mahdollista, koska piirtäessä ympäristön havainnointi herkistyy. Mitä pitemmälle työskentelyä vie, sitä tarkemmaksi havainnointi kasvaa. Silloin ihmisen vasta todella näkee - ja voi ymmärtää ja muistaa vuosienkin jälkeen.  Tämän maalauksen myötä voin palata keväiseen päivään. Istuin useamman tunnin ajan vastavaloon maisemaan nähden, häikäistyin valosta ja tarkkailin nuotion tulta ja savuhattaroita. Aikaa kului, jopa varjon suunta muuttui. Käytännön vinkkejä Sen, minkä voittaa aistiärsykkeiden ja virikkeiden rikkaudessa ulkona maalatessa, menettää helposti työskentelyjärjestelyiden helppoudessa. Ulkona työskentely on haasteellista usein epätäydellisten ympäristötekijöiden takia. Alustalle tulee löytää tukeva sija, välineet tulee olla helposti tavoitettavissa ja vaihdettavissa ja keholle pitää löytää rento ja tukeva asento, joka mahdollistaa myös vaivattoman liikkumisen työskentelyn kuluessa. Silloin välineiden tarkoituksenmukaisuus ja yksinkertaisuus ovat ensi arvoisen tärkeää. Piirustusretkelle voi varustautua yksinkertaisemmillaan muutamalla eri vahvuisella lyijykynällä - suositeltavia ovat esimerkiksi 2B ja 4B vahvuudet - ja luonnostelulehtiöllä. Välineistöä voi rikastaa erilaisilla liiduilla ja värikynillä, ehkä jopa akvarelliväreillä. Tällöin retki voi huomaamatta muuttua maalausretkeksi. Yleinen ohje on kuitenkin se, että vähemmän on enemmän. Ja tärkein; pyyhekumia ei tarvita. Havaintojen voi antaa kerrostua paperille. Metsolassa Eino Leinon Metsolassa-runon säe toimii kannustimena kulkea metsään ja avautua metsälle, vetää kynällä ensimmäinen veto ja sen jälkeen ihmetellä, mitä oikein tapahtuu. Se voi olla enemmän kuin tuhat sanaa - tai sanoinkuvaamatonta. Ja niinpä jäin minä metsähän ja mull' oli metsän mieli. Mitä kaikkea siellä mä nähdä sain, sitä kertoa ei voi kieli. Aina ei tarvitse mennä kauas löytääkseen luonnon ihmeen. Maalausaiheeni ovat arkipäiväisiä kuten kodin pihanäkymät. En anna rakennetun ympäristön häiritä luonnosta tekemiäni havaintoja, vaan jätän sen rohkeasti kokonaan pois tai otan mukaan ilmaisun kannalta merkitykselliset elementit. Tässä maalauksessa tutkin talvisen päivän harmaita värisävyjä ja lumen valoisuutta.
Kirjoittaja: Keravan Opiston päätoiminen taideopettaja, TaM Teija Leppänen-Happo |
| Syksy oli sopivan pitkällä täällä Suomessa, kun lähdimme lokakuun loppupuolella (19.10.-26.10.) käsityö- ja kulttuurimatkalle Sisiliaan. Menomatkalla uni maistui koneessa, koska charterlentomme lähti kello 05.10. Muutaman tunnin jälkeen laskeuduimme ihanaan aurinkoon Catanian kentälle, jossa meitä oli vastassa tuttu italianopettajamme ja oppaamme Carmelo Carnabuci. 
Majoituimme Sant'Alession kylään noin 7 km päähän Taorminasta. Koska meitä oli 50 henkilöä, jakauduimme kahteen hotelliin. Donna Rosa oli pienempi, ihana perhehotelli, johon mahtui vähän päälle 20 henkilöä. Eli Hotelli oli muutaman sadan metrin päässä samalla rannalla, johon meitä majoittui 28. Molemmista upeat näkymät merelle ja mahdollisuus kipaista uimaan rantakadun ylitse Messinan salmeen. Kylä itsessään oli rauhallinen ja pienehkö, rantakadun suuntaisesti toisena pääkatu, jonka varrella pääosin kaupat ja ravintolat. Meille oli varattu pieni lounas tuliaisiksi, jossa pääsimme opettelemaan italialaisten tapaa syödä pastaa joka aterialla.

Sunnuntaina 20.10. heräsimme auringonpaisteeseen ja lähdimme kulttuuriretkelle Forza d'Agroon ja Savocaan. Molemmat ovat kuuluisia elokuvien filmauspaikkoja ja mekin asetuimme yhteiskuvaan Kummisedän vihkikirkon eteen. Tutustuimme myös Vitelli- kahvioon, jossa Kummisetää myös on kuvattu ja dokumentoitu museoksi. Ansiokkaan kulttuurikävelyn jälkeen saimme lepuuttaa jalkojamme normaalilla italialaisella lounaalla, joka yllätti monet runsaudellaan. Mutta tulisimme siihen pikkuhiljaa tottumaan, maukastahan se joka tapauksessa oli. .jpg)
Maanantaina vuorossa oli Roccalumera ja ensikosketus perinteisiin käsitöihin, joita Sisiliassa on tehty ja tehdään jonkin verran vieläkin. Paikalle oli saapunut 3 rouvaa, josta yksi oli mestari ja toiset hänen oppilaitaan. He esittelivät kirjonta-, nypläys- ja reikäommeltapoja, joilla koristella kankaita ja asusteita. .jpg)
Museoalue oli pyhitetty Nobelkirjailija Quasimodolle, paikalla oli jopa junanvaunu, jollaisessa hän on joutunut asumaan maanjäristyksen jälkeen. Eräs herra opasti meitä myös Quasimodon museossa ja tarjoili hyvin perinteisen, symboolisen lounaan, jonka keskiössä oli Italiassa niin tärkeäksi koettu lämmin, itseleivottu leipä. Me olimme jo valmiita syömään, kun leipää lähdettiin hakemaan uunista, mutta sitä paremmaltahan se sitten maistuikin pienen odottelun jälkeen. Tällä pikkulounaalla saimme ensikerran myös maistaa Sisilialle tyypillisiä riisipalleroita Arrancinoja ja paikallista manteliviiniä. 
Maanantai-iltana puolet porukasta pääsi kokeilemaan makaronin pyörittelyä ja kaikki kokoontuivat syömään illallista O'Cheusu ravintolaan. Tiistaina pääsimme vierailemaan Accademia de Ricamossa Floridiassa, jossa sijaitsi myös maakunnallinen etnografinen museo. Rouva Angela Puglisi tekee mielenkiintoista perinteen säilyttämistä ompelemalla reikäompeleita poljettavilla koneilla vapaakirjontana. Työ kävi äärettömän jouhevasti, jota ihastelimme puolikkaina ryhminä vuorotellen. Hänellä oli myös oppilaina rouvia, jotka tekivät ja näyttivät myös nypläystä sekä fileekirjontaa verkkopohjaan. Toinen osa porukasta oli opastettuna etnografisessa museossa, josta löytyi hienoja, koristeellisia yksityiskohtia alueella olleista käsityötaidoista. 
Ruokailu oli järjestetty etnografisen museon yläkertaan ja nautimme johtajan äidin tekemiä paikallisia leivonnaisia. Ne olivat erittäin maukkaita – veivät kyllä nälän ja kielen mennessään. Illalla ennätimme vielä uimaan ennen pimeää. 
Keskiviikon retki suuntautui ylöspäin eli nousimme bussilla 800 m meren pinnan yläpuolelle mielenkiintoisia serpentiiniteitä Roccafioritan kylään. Nämä ylhäällä sijaitsevat kylät ovat melkein tyhjentyneet vakituisista asukkaista, sen huomasimme kylällä kävellessämme. Matkamme ajankohtana oli oliivisadon korjuuaika sekä mm. graniittiomenien kypsymisaika. Ylhäällä kylässä meille oli järjestetty Ricotta juuston tekonäytös, josta ensin saimme tuorejuuston ja uudelleen keittämisen jälkeen varsinaisen ricotta- juustomaistiaisen. Lounas oli pitkä ja maukas, palan painikkeeksi saimme paikallista yrttisnapsia, joka oli tehty villifenkolista. 
Torstaina vierailimme Taorminassa. Nousimme roomalaisen amfiteatterin korkeuteen, josta oli uskomaton näkymä Etnalle. Kävelimme Taorminan kävelykadun päästä päähän ja nautimme väljyydestä, onneksemme ei ollut kuin yksi risteilyalus satamassa. Lipunostossa amfiteatteriiin ei päteneetkään enää entiset kunnalliset säännöt vaan jouduimme kaikki ostamaan sisäänpääsyliput alueelle 10 €/hlö. Lounaaksi meille tarjoiltiin kala-ateria jo tutuksi tulleessa lähiravintolassamme.
Pienen ruokalevon jälkeen puolet porukasta suunnisti taas makaroniin leivontaan ja loput tulivat syömään valmista ateriaa yhdessä. Pieni vastoinkäyminen varjosti iltaa, mutta yhteinen myötäeläminen lämmitti mieltä ja toi turvaa. 
Perjantaiksi oli luvattu todella pelottavaa tuulta ja myrskyä, joka sulki koulut ja pysäytti autoilun. Sää lauhtui meille sen verran, että pääsimme moottoritietä pitkin Cataniaan tutustumaan paikallisiin nähtävyyksiiin. Saimme sightseeing tourin omalla bussillamme ja Carmelo opasti meille mm. roomanaikaisen muurirakennelmat. Jalkauduimme sadetta uhmaten kirkkoon ja ruokatorille, joka oli tosi mielenkiitoinen. Sade kuitenkin yltyi ja ajoi meidät ostoksille sisätiloihin. Ostoskeskuksessa saimme otoksen paikallisesta pikaruokatarjonnasta – saimme syödä ensimmäistä kertaa matkallamme pizzaa!! Lauantaiaamuna kömmimme eväsbageinemme bussiin ja kentälle. Carmelo varmisti, että meistä viimeinenkin pääsi koneeseen ja lähti itse nukkumaan ! Jo matkan aikana virisi innostus tehdä kiitokseksi Carmelolle torkkupeitto uskomattoman hyvästä matkanjärjestämisestä ja meistä huolehtimisesta. Malliksi valikoitui afrikan kukka, väreiksi Suomen marraskuun harmaat ja lumen valkoisuus, langaksi suomalainen 7 veljestä. Yhteiseen iltaan 4.12. kokoontui 30 matkalaista, jotka virkkasivat viikossa 273 palaa. Ne yhdistettiin muutamassa päivässä peitoksi, jonka kooksi tuli 135x 210 cm ja jonka Carmelo sai mukaansa Suomessa käydessään. 
Matkasta jäi uskomattoman hyvä ja lämmin mieli, ja se lisäsi käsityöharrastajien yhteisöllisyyttä entisestään. Mukana oli sekä vanhoja matkalaisia, mutta uudetkin otettiin joukkoon mukaan ystävällisesti ja lämpimästi. Voit käydä myös lukemassa matkalla olleen Pirkko Kyttälän Vallaton mummo bloggaukset Sisisilan matkasta ja peittotalkoista.
Kirjoittaja: Aune Soppela - taitoaineiden suunnittelijaopettaja, Keravan Opisto |
| Keravan Opistolla alkaa 11.3. yhdeksän kerran mittainen kurssi nimeltä Mehiläishoito ja hunajan tuotanto. Kurssi ei ole uutuuskurssi vaan pikemminkin perinne, koska Outi Koskinen on ollut opettamassa Opistolla mehiläisten saloista jo viisi kertaa. Kurssin erityisyydestä kertoo se, että osallistujista kauimpaa tulleet ovat matkanneet vuosien mittaan Keravalle 2-3 tuntia autolla. 
Kurssin opettajana toimii pientilallinen mehiläisammattitarhaaja Outi Koskinen, jolla on mehiläisiin ollut läheinen yhteys jo toistakymmentä vuotta. Hänestä tuli tarhaaja ikään kuin vahingossa kun naapurustosta karannut mehiläisparvi valtasi hänen kotitilansa saunan piipun. Toki asian päätöstä tuki kotitilalle edellisvuotena istutetut vadelmapensaat, jotka tarvitsivat kiperästi pölyttäjiä. Tästä hetkestä on 14 vuotta ja moni asia minkä Koskinen on itse oppinut oman käden kautta tai tehdessään mehiläisammattitarhaajan tutkintoa, tulee jaetuksi tällä kurssilla ensin teorian muodossa mutta viimeisellä kerralla myös käytännön vierailulla toukokuussa Koskisen mehiläistarhassa Turengissa toukokuussa. 
Koskista kiehtoo monet asiat mehiläisissä. Hän kokee mehiläisten opettavan hänelle luonnon kunnioittamista juuri sellaisena kuin se on. Hän tietää olevansa kokeilunhaluinen persoona ja mehiläiset opettavat häntä joka päivä. Hän näkee myös tärkeänä jatkaa vanhojen perinteiden ylläpitämistä. 
Kurssin ensimmäinen kerta keskittyy osallistujien tutustumiseen ja syihin miksi olivat valinneet juuri tämän kurssin. Motivaatiotekijöitä on perinteisesti ollut yhtä monta kuin osallistujaa. Ilahduttavaa on, että suurella osalla osallistujia on huoli luonnosta ja mehiläisten vähyydestä pölyttäjinä. He haluavat omalta osaltaan pelastaa luonnon tilaa eikä se hunaja ole ollenkaan ensimmäinen syy osallistua kurssille. Toinen tyypillinen syy kurssille osallistumiseen on maaseudulle muuttaminen ja vapaa-ajan lisääntyminen esim. eläkkeelle jäämisen seurauksena. Monella on ensimmäistä kertaa mahdollisuus tehdä se, mistä he olivat aiemmin haaveilleet. Kolmas tyypillinen ryhmä on osallistujat, joiden vanhemmat ovat tarhanneet mehiläisiä tai ovat olleet hunajan superkuluttajia, joten tämä rakkaus mehiläisiin tai hunajaan on tullut monille jo äidinmaidosta. Varmasti osallistujissa on myös sellaisia, jotka haluavat valistaa itseään hyvissä ajoin ennen päätöstä alkaa tarhaajaksi. 
Mehiläistenhoito vaatii sitoutumista ja vie aikaa sekä aluksi myös rahaa. "Ihan sama minkä eläimen ottaa, siitä on huolehdittava. Ja mehiläisten suhteen voi aiheuttaa muille mehiläistarhaajille vahinkoa, jos ei hoida omaa osuuttaan. Kysy itseltäsi oletko valmis hakemaan mehiläisparvesi naapurin savupiipusta", muistuttaa Koskinen ennen tarhauspäätöstä. "Pitää myös muistaa, että pesille ei voi mennä joka kelillä vaan ilmoja pitää tarkkailla milloin se on mehiläiselle parasta", sanoo Koskinen. Rahaa aluksi kuluu hankintoihin kuten mehiläishaalari, mehiläiset, hoitokalusteet ja linkousvälineisiin mutta harvassa harrastuksessa voi muutaman vuoden päästä saada vähän noista rahoista takaisin hunajan myyntitulona. 
Opiston kurssi jatkuu kevääseen asti käyden läpi mm. mehiläisyhdyskunnan toiminnan, tarhauspaikat, mehiläistarhaajan vuosikellon, hoitoon tarvittavat varusteet ja lainsäädännön. Toivottavasti tämän kurssin avulla pölyttäjät lisääntyvät myös Keravalla. Ilmoittautuminen kurssille: https://opistopalvelut.fi/kerava/course.php?l=fi&t=1413
|
| Liikunnallista uutta vuosikymmentä! Oletko uuden vuoden vaihteessa pohtinut omia liikkumisen tapojasi? Mietitkö kuinka usein olisi hyvä liikkua ja mikä lasketaan liikkumiseksi? Tähän saat vastauksia mm. UKK-instituutin uusista liikkumisen suosituksista. Itse olen suositusten innoittamana aktivoitunut ulkoliikunnan saralla, lue lisää alta. Myös Keravan Opisto kantaa kortensa liikkumisen kekoon ja tarjoaa runsaasti erilaisia liikkumisen mahdollisuuksia. Uudet liikkumisen suositukset kannustavat liikuskelemaanSilmäilin vuodenvaihteessa erilaisia liikunta- ja kinkunsulautusotsikoita. Ne herättivät minussa mm. kysymyksiä siitä liikunko riittävästi, kokeilisinko uutta, lasketaanko kotiaskareet liikkumiseksi, entä onko pakko liikkua, jos ei huvita...? Kaikki aiheellisia ja ajankohtaisia kysymyksiä, itse kullekin. Liikkumisen ei kuitenkaan pitäisi olla pakko, vaan luonnollinen osa jokaista päivää. Kysy siis itseltäsi: miten tykkään liikkua ja mikä minua motivoi, kulloisenakin hetkenä? Liikkumiseen ja liikuskeluun antavat hyviä vinkkejä tuoreet UKK-instituutin liikkumisen suositukset. Osallistuin syksyllä aikuisten suositusten julkistustilaisuuteen, josta mieleeni jäi mm. johtaja Tommi Vasankarin lause: "kehosi ei tiedä mitä sinulla on päällä, kun liikut". Kaikki liikkuminen siis lasketaan, olkoon se sitten jakkupuku tai verkkarit päällä, ulkona tai sisällä, yksin tai ryhmässä. Tavalla ja vaatteilla ei ole väliä, kunhan liikettä tapahtuu, mieluiten joka päivä, ja mahdollisimman paljon. 
Uudistuneissa suosituksissa annetaan aikuisille (18-64 v.) esimerkkejä mm. liikkeen lisäämiseen arjessa. Ikäihmisiä (yli 65 v.) kannustetaan erityisesti toimintakykyä ylläpitävään tai parantavaan liikkumiseen. Liikkeelle kannattaa aina lähteä omista lähtökodista, ja perusasiat, kuten riittävä uni ja kevyt liikuskelu, on hyvä laittaa ensin kuntoon. Jokainen askel kannattaa: kotiaskareet, kauppareissut ja muut tavalliset puuhat. Liikuskelu aktivoi lihaksiasi, vähentää kehosi kuormittumista ja lisää hyvinvointia. Voit tilanteen mukaan valita esimerkiksi portaiden käytön, koiran ulkoilutuksen, pihatyöt tai kauppakävelyn. Samalla veren sokeri- ja rasva-arvosi parantuvat, nivelesi vetreytyvät, verenkiertosi vilkastuu ja mielesi virkistyy. 
Kohtuus kantaa pitkälleVuodenvaihde on monelle lupausten aikaa. Itse päätin lupausten sijaan tehdä tavoitteen: lisään päivittäistä liikkumista kohtuullisesti. Asetin itselleni myös haasteen: opettelen uuden liikkumisen muodon. Ajatus tästä lähti liikkeelle jo ennen joulua. Olen aiemmin yrittänyt aloittaa juoksuharrastuksen, joka tyssäsi siihen, että yritin liikaa liian nopeasti. Päätin tällä kertaa yrittää uudestaan. Seuraavan kävelylenkin yhteydessä hölkkäsin pieniä pätkiä todella hitaasti ja toistin saman seuraavalla kävelylenkillä. Vuodenvaihteeseen mennessä olin käynyt jo noin neljällä kevyellä kävely-hölkkälenkillä. Joka kerta kynnys hölkätä on ollut alempi. Eräänä kertana lisäsin lenkkiin pieniä pätkiä nopeampaa hölkkää, jolloin tulin toteuttaneeksi yhtä liikkumisen suositusten vinkkiä: saat samat terveyshyödyt lyhyemmässä ajassa, kun lisäät liikkumiseen tehoa. Palkkioksi sain onnistumisen kokemuksen ja hyvän fiiliksen; veri kiersi, hengästytti ja tuli hiki. Tästä on hyvä jatkaa! 
Liikkumisen positiivinen kierreHyviä liikkumisen vaihtoehtoja löytyy kaikille, sinun pitää vain löytää omasi. Esimerkiksi Keravalla löytyy paljon ulkona liikkumiseen mahdollisuuksia: on runsaat kevyenliikenteen väylät, lenkkipolut ja urheilupuistot. Kotona liikuskelua voit tehostaa erilaisilla liikeharjoitteluilla, joihin löydät vinkkejä mm. netistä. Itsenäistä, omassa tahdissa tehtävää liikkumista voi tehdä mm. kuntosaleilla ja uimahallissa. Ryhmäliikunnasta kiinnostuneille tarjoavat Keravan Opisto ja Keravan liikuntapalvelu monenlaisia mahdollisuuksia, sekä sisä- että ulkoliikuntaan, käy tutustumassa tarjontaan tästä! Valikoimasta löytyy pitkien kurssien lisäksi lyhyt- ja viikonloppukursseja. Jos taas mielesi tekee yhdistää liikkuminen ja kielen opiskelu, tervetuloa mukaan Englantia ja patikointia Devonissa -opintomatkalle toukokuussa. 
Liikkuminen ja liikuskelu kannattaa aina. Omalla kohdallani olen huomannut, että mitä enemmän liikun, sitä terveellisemmin ja säännöllisemmin syön ja paremmin nukun. Toivotan sinulle mieluisia liikkumisen ja liikuskelun tapoja, vuoden jokaiselle päivälle!
Kirjoittaja: Katri Liikonen koulutussuunnittelija (liikunta ja tanssi) katri.liikonen(at)kerava.fi p. 040 318 2977 |
| Keravan Opiston taitoaineiden suunnittelijaopettaja Aune Soppela on syksyn ajan koordinoinut kurssia nimeltä Ompelutalkoot. Ideana tällä syksyn kurssilla oli vapaaehtoisten avulla tehdä sarjatuotantona pyörätuoliulkoiluvaatteita palvelutaloihin. Aune kertoo hankkeen menestyksekkäästä etenemisestä seuraavasti: Keravalaiset ovat oppineet tuomaan käyttämättä jääneitä kankaita ja lankoja Opistolle ja näin saan jatkuvasti materiaaleja lahjoituksena. Siksi perustin viime vuonna opistolle hyväntekeväisyysryhmän, joka kokoontui kerran viikossa neulomaan, virkkaamaan ja ompelemaan tuotteita eri kohteille. 
Heidän käsistään syntyivät hartiahuivit, sukat ja kintaat sekä asunnottomien yöhön että vanhuksille hoivakoteihin. Päivi Wilen sai myös jaettavaksi eri kohteisiin kaulahuiveja, pipoja ja lasten vaatteita ja asusteita ensikoteihin, Polku- hankkeelle että myös Hannu ja Kerttu- hankkeessa tarvitseville. 
Kun tällaisia tuotteita oli ryhmä tehnyt riittämiin, palveluasumisen päällikkö Mikko Männikön ideasta aloimme kehittää pyörätuoliulkoiluun sopivia vaateparsia viime keväänä. Käsityönopettajaksi opiskeleva Vilma Virtanen teki kanssani sovituskappaleet jalkapussista ja viitasta, jotka ovat helppo pukea pyörätuolissa istuvalle. 
Materiaalit setteihin sain melkein kaikki lahjoituksina syksyyn mennessä– loppujen lopuksi tarvitsin ostaa vain 4 fleecepeittoa ja ompelulangat. Kaikki muu oli kierrätettyä, suurimmaksi osaksi käyttämätöntä kangasta. Lahjoituksia sain eniten yksityisiltä henkilöiltä, Artistiasulta sekä Tyykipuodista. Samoin Kirsikka kierrätyskeskus lahjoitti välivuoriksi fleecepeittoja. 
Ompelutalkoot pidettiin yhtenä viikonloppuna syyskuussa. Vapaaehtoisia ompelijoita oli mukana viikonlopun aikana 8 henkilöä. Materiaaleista saatiin kaiken kaikkiaan 9 settiä, joita sitten viimeisteltiin ompelu- ja hyväntekeväisyysryhmissä. Vaatteiden lisäksi vietiin kaupungin palvelutaloihin Hopeahoviin ja Vommaan myös pipoja sekä kintaita ulkoiluhetkiä varten. 
Projektista jäi hyvää tietotaitoa hyödynnettäväksi jatkossakin. Nyt meillä on hyvät kaavat ja Opiston ompeluryhmiin voi nyt tulla tekemään vaatteita tarvitseville sekä lukukauden aikana että erillisellä viikonloppukurssilla toukokuussa. Asiassa syntynyttä ammattitaitoa jaamme muille tekijöille opettajien tapaamisissa sekä muissa tapahtumissa. Kirjoittaja: Aune Soppela - taitoaineiden suunnittelijaopettaja, Keravan Opisto |
Yhteensopivuustiedot javascript:commonShowModalDialog('{SiteUrl}'+
'/_layouts/15/itemexpiration.aspx'
+'?ID={ItemId}&List={ListId}', 'center:1;dialogHeight:500px;dialogWidth:500px;resizable:yes;status:no;location:no;menubar:no;help:no', function GotoPageAfterClose(pageid){if(pageid == 'hold') {STSNavigate(unescape(decodeURI('{SiteUrl}'))+
'/_layouts/15/hold.aspx'
+'?ID={ItemId}&List={ListId}'); return false;} if(pageid == 'audit') {STSNavigate(unescape(decodeURI('{SiteUrl}'))+
'/_layouts/15/Reporting.aspx'
+'?Category=Auditing&backtype=item&ID={ItemId}&List={ListId}'); return false;} if(pageid == 'config') {STSNavigate(unescape(decodeURI('{SiteUrl}'))+
'/_layouts/15/expirationconfig.aspx'
+'?ID={ItemId}&List={ListId}'); return false;}}, null); 0x0 0x1 ContentType 0x01 898 Tiedostojoukon versiohistoria /_layouts/15/images/versions.gif?rev=23 javascript:SP.UI.ModalDialog.ShowPopupDialog('{SiteUrl}'+
'/_layouts/15/DocSetVersions.aspx'
+ '?List={ListId}&ID={ItemId}') 0x0 0x0 ContentType 0x0120D520 330 Lähetä toiseen sijaintiin /_layouts/15/images/sendOtherLoc.gif?rev=23 javascript:GoToPage('{SiteUrl}' +
'/_layouts/15/docsetsend.aspx'
+ '?List={ListId}&ID={ItemId}') 0x0 0x0 ContentType 0x0120D520 350
|
Ajankohtaista ja ajatonta Keravan Opistolta
|