syys 05
Kuljetaan yhdessä kohti kolmatta ikää!
Tultaessa tien risteykseen, joku kauhistuu
tie näyttää päättyvän 
toinen havahtuu
sydämestään ilahtuu
maisemat avartuvat
voin valita.

 

Luettuani Irja Askolan runon pysähdyin miettimään itseäni ja omaa tapaani reagoida tullessani tien risteykseen. Mitä oikeastaan tunnen? Tiedän, että olen itse rakentanut sen maailman, jossa elän, mutta tiedän myös, että aina en ole voinut valita itselleni mieleistä vaihtoehtoa, koska on pitänyt ottaa huomioon toiset ihmiset ympärilläni. 

Lopputulokseen, tähän hetkeen, olen kuitenkin voinut vaikuttaa itse eniten. Elämän risteyskohdissa olen kuitenkin aina tunnistanut selvästi ympärilläni olevat ihmiset. He ovat valintojani vahvasti ohjaava peili, josta olen koko ajan nähnyt itseni ja jonka muodostama kuva on lähes aina vaikuttanut päätöksiini. Joskus ehkä liiaksikin, koska tiedän kuitenkin olevani päävastuussa omista valinnoistani. 

Edessäni on elämän tuoma muutos, risteyskohta, jonka haluan kohdata valmistautuneena, en ajautua tai syöksyä siihen. Kaivan siis omasta kokemusmaailmastani ne keinot toimia ja vastata muutokseen, joilla olen ennenkin vastaanottanut elämässäni tapahtuneita muutoksia. 

Vai kaipaanko elämääni muutosta, aktiivisesti? Vaikka en kaipaisi, välillä on hyvä muuten vain pysähtyä ja kysyä: Tunnenko todella itseni? Vai olenko omaksunut itsestäni kuvan, jota puolisoni, vanhempani, lapseni, ystäväni tai työnantajani minulle heijastavat? Olisiko aika miettiä, mitä ja kuka olen, jos en ole puoliso, vanhempi, lapsi, ystävä tai työntekijä? Olen oman historiani tulos, mutta tunnenko oman elämäni tähänastisen osan?

Napolin lahti MW (002).jpg

Kuva:  Martta Wendelin: Napolin lahti / yksityiskokoelmasta

Ajattelen, että ihmisen elämä on 365 astetta – siis ympyrä, pyöreä kuin laivan ruori. Mutta olenko oman alukseni kippari? Olenko ruorissa ohjaamassa purttani vai ajelehtiiko se vailla päämäärää tai kenties toisten antamien koordinaattien mukaisesti?

Kurssilla "Kohti kolmatta ikää"  tavoitteena on auttaa Sinua tekemään kokonainen ympyrä elämästäsi: tutkiskelemaan omaa elettyä elämääsi, kartoittamaan tulevaisuuden toiveitasi ja ohjaamaan kulkuasi niiden suuntaan.  

Kirjoittaja: Kirsi Sukula-Ruusunen

Ilmoittaudu mukaan kurssille!

140026 KOHTI KOLMATTA IKÄÄ (4x4t)
Opetuspaikka: Keravan lukio ja aikuislukio lk. 
Päivä ja kello: Ti: 17.30-20.45
Syyslukukausi: 8.10.2019 - 19.11.2019 
Kouluttajina: HL, työnohjaaja, sairaanhoitaja Kirsi Sukula-Ruusunen ja FT työnohjaaja, valmentaja Anni Tsokkinen.

elo 19
Afrikkalainen tanssi valloittaa
Pirkko Kyttälä, 75, on harrastanut afrikkalaista tanssia Keravan Opistossa yli 20 vuotta. Laji ei ole kadottanut viehätystään vuosikymmenten varrella: ”Tunnille on aina kiva tulla. Se on semmoista iloista oppimista.”

Iän myötä on luonnollista, että oma keho ei ole yhtä jäntevä, taipuisa ja kestävä kuin nuorempana. Kun löytää itselleen oikean lajin, omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on antoisampaa.

– Koen, että olen ikäistäni liikkuvampi ja ehkä paremmassa kunnossakin. Teen puutarhassa töitä ja olen paljon jalkojen päällä. Minulla on aika vahvat jalkalihakset ja jaksan olla kyykyssä vaikka miten kauan aikaa. Afrikkalainen tanssi vaikuttaa kaikkeen tekemiseen ja olemiseen, koska se on ihanan energisoivaa, Pirkko kertoo.

Pirkko on aina pitänyt tanssimisesta. Paritanssiharrastus lopahti siihen, että häntä ei koskaan tultu hakemaan. Siitä syystä häntä alkoivat kiehtoa lajit, joissa pystyi tanssimaan itsekseen. Pirkko hakeutui itämaisen tanssin tunneille. Kerran tunneilla oli sijainen, joka opetti afrikkalaisen tanssin liikkeitä. 

– Mä ajattelin, että tämä on kivaa. Samaan aikaan huomasin, että Keravan Opistossa pystyi tutustumaan lajiin syvemmin. Kun mieheni kuoli, jatkoin afrikkalaista tanssia, koska halusin tanssia hurjasti suruni pois. Tein kolme vuotta työtä, että pääsin surusta, mutta aina jaksoin mennä tanssitunnille.

Pirkko_tanssii_1.jpgPirkko_tanssii_2.jpg

Kokonaisvaltaista liikuntaa
Salissa kaikuu vahva rytmikäs musiikki. Jalat astelevat voimakkaasti, kädet tekevät isoja kaaria ilmassa ja rintakehä työntyy eteen taakse.

– Kun kuulen musiikin rytmin, jalka ja keho alkavat itsestään vispata. Tunnilla tanssitaan yksin, mutta kuitenkin yhdessä sen porukan kanssa. Se luo sellaista kivaa tunnetta. Olen oppinut olemaan kehollisesti rento olematta kuitenkaan veltto. Niska- ja hartiaseutu saavat hyvää liikuntaa, kun tanssissa heilutetaan paljon käsiä, olkapäitä ja yläselkää, Pirkko  sanoo.

– Nautin siitä, että jokainen saa tehdä oman kykynsä mukaan eikä tarvitse tehdä täysillä. Kaikki liikkeet voi tehdä pienesti ja tyylikkäästi, vaikka opettaja tekisikin samat liikkeet paljon isompina. Minä olen minä ja teen omalla tyylilläni. Kukaan ei tässä lajissa arvostele sitä, mitä kukin tekee. Hyvä ja innostava opettaja on ensiarvoisen tärkeä.

Keravan Opistossa on alusta asti opetettu pääasiallisesti länsiafrikkalaisia tansseja ja lauluja. Rytmi, tanssi ja laulu kulkevat käsi kädessä ja tukevat toisiaan. Monet tanssit ovat alunperin liittyneet tiettyihin juhliin ja rituaaleihin. Nykyään niistä nautitaan vapaammin erilaisissa juhlissa ja tapahtumissa. Musiikki ja tanssi kuuluvat vahvasti myös arkeen ja yhdessä olemiseen.

– Jos elämässä on paljon iloa, se näkyy koko olemuksessa. Olen ollut aina kova hikoilemaan ja vähän hävennyt sitä, mutta tässä lajissa saa ja pitää hikoilla. Olen oppinut hyväksymään sen ja omat muotoni.

– Minulla on lisäksi ollut aina aika huono ryhti. Tanssin ansiosta tuntuu kuin olisin kasvanut pituutta ja selkäni olisi suoristunut. Koen olevani aiempaa itsevarmempi. Muutenkin omaan kehoon tulee kiinnittäneeksi enemmän huomiota ja haluan hemmotella itseäni enemmän.

– Niin kauan kuin vaan pystyssä pysyn, haluan harrastaa tätä lajia, Pirkko naurahtaa.

Teksti ja kuvat Taija Kuula, Keravan Opiston afrikkalaisen tanssin opettaja

Afrikkalaisen tanssin kurssit Keravan Opistossa syksyllä 2019:
Senioriafro (rauhallisempi tempo, ei hyppyjä)
Paikka: Sompion koulun juhlasali
Aika: to 29.8.–5.12.2019 klo 16–16.55

Afrikkalaisen tanssin alkeiskurssi
Paikka: Sompion koulun juhlasali
Aika: to 29.8.–5.12.2019 klo 17–17.55
touko 07
Ukkometson uhittelu kruunasi patikkaretken

​Jos elämässä on ikimuistettavia päiviä, niin lauantai 4.5. oli minulle ja varmasti monelle meistä patikkaretkeläisistä sellainen.  Olimme tilanneet auringonpaistetta, keväistä luonnon rauhaa, rentoa kävelyfiilistä sekä bussilastillisen reippaita osallistujia. Saimme kaiken ja vielä paljon enemmän - ukkometson uhittelun.  Mutta siitä lisää myöhemmin.

metso2.jpg

Patikkaretkemme kohde oli Hyvinkää ja siellä Kytäjä-Usmin luonnonsuojelualue. Saavuimme Kytäjälle bussilla jo kello 10 aamusta auringon helliessä meitä paisteellaan.  Ilman lämpötila ei ollut kuin +5 astetta, joten puimme päälle lämpimät ja tuulenpitävät varusteet sekä pakkasimme reppuihimme päivän eväät.

bussi_kytäjä_usmi.jpg

Retkenjohtajana toimi eläkkeellä oleva retkeilystä kiinnostunut ylikonstaapeli Olli Ruuskanen. Hän sai minun kanssani kaitsettavakseen 30 patikoijaa. 

olli.jpg

lähtö2.jpg

Tarkkasilmäisimmät löysivät keväisestä metsästä kukkia, kevätlinnunsilmiä sekä imiköitä sinivuokkojen lisäksi.

kevätlinnunsilmä.jpg

imikkä.jpg

Matka eteni verkkaiseen tahtiin päivän paistaessa. Peränpitäjänä oli kiva kuunnella osallistujien tasaista puheen pulputusta. Mieli lepäsi hyväntuulisten ihmisten keskuudessa.

matka_alkaa.jpg

Ensimmäinen taukopaikkame oli Suolijärven rannalla. Olimme tässä vaiheessa patikoineet noin 5 kilometriä suhteellisen hyväkuntoisia metsäautoteitä.  Taukopaikalle päästäkseen piti tosin nojailla turvaköyteen tiukimmissa paikoissa. 

köysirata.jpg

Laitoimme grilliin tulet ja ruoka maistui normaliin tapaan ulkona syöden puolta paremmalta.

makkara.JPG

Innokkaimmat kävivät myös etsimässä niemen nokassa veden rajassa olevan geokätkön Ollin opastuksella. Itse en sinne uskaltautunut.

nuotiopaikka1.jpg

Postikorttimaiseen koivumetsään törmäsimme taukopaikalta tullessamme. Olimme tässä vaiheessa noin puolessa välissä matkaa ja oli aika lähteä takaisin bussia kohti mutta toista reittiä kuin olimme tulleet.

koivikko.jpg

Parin kilometrin päästä tästä alkoi tapahtua. Olimme edellä kävelevästä isosta porukasta noin 100 metriä jäljessä 4 hengen pienporukan kanssa kunnes kuulimme jotain outoa takanamme. Taaksemme vain parin metrin päähän meistä oli laskeutunut ukkometso, joka alkoi uhittelemaan meitä. Emme olleet uskoa silmiämme. Tämähän voi vain tapahtua luontodokumenteissa!  Hän oli äärimmäisen komea, uhmakas, rehentelevä, kovaääninen sekä erittäin peloton. Tanssillaan ja äänillään hän halusi meidät pois reviiriltään.  Ja näin toki teimme, ensin hetken häntä ihailtuamme.

metso2.jpg

metso.jpg

metso3.jpg

metso4.jpg

metso5.jpg

Tästä ikimuistettavasta kokemuksesta selvittyämme kävelimme toiselle taukopaikalle, jälleen makkaroiden paistoon ja eväiden syöntiin.

nuotiopaikka3.jpg

nuotiopaikka2_1.jpg

Ja mitäs muuta eväiden syönnin ohella siellä tehtiinkään kuin katseltiin kissavid... eikun metsovideoita.

taukopaikka2_video.jpg

Tauon jälkeen päätimme vaihtaa metsätien hetkeksi kauniiseen polkureittiin järven reunoja pitkin ja lähteä määrätietoisesti kohti bussia. 

järvi2.jpg

järvi.jpg

Kiitos ja kumarrus osallistujille. Teistä jäi lämpimät muistot. Ja tietenkin sille metsolle, joka teki päivästämme ikimuistoisen. Olimme ja olemme osa monimuotoista suomalaista luontoa. Kiitollisena siitä.

Kirjoittaja; Leena Huovinen / suunnittelijakoordinaattori, Keravan Opisto

Kuvat: Bjarne Kanten, Levente Galambosi & Leena Huovinen


maalis 14
Savigraffiti – ekologista katutaidetta

​Kerava tähtää muovipussittomaksi kaupungiksi. Nyt kaupungissa uudistetaan muovittomaksi katutaidetta. Ehkäpä Suomen, jos ei koko maailman ensimmäinen savigraffiti syntyy Keravalle! 

Keravan Opiston, Helsingin työväenopiston ja Nurmijärven opiston viiden taideopettajan yhteisprojekti tuo taideopiskelijat maalaamaan graffitia Nesteen käytöstä poistetulle huoltamolle Veräjäkujalle. Maalausmateriaali on savi, joka ekologisena maamateriaalina on projektissa vaihtoehto graffitimaalauksessa käytetyille muovimaaleille. Tärkeää on, ettei maalaaminen lisää mikromuovien määrä ympäristössä.

Maalausprojekti on osa taiteen perusopetuksen pedagogista kehittämistä ja liittyy Haaga-Helian ammattikorkeakoulun Ammatillisen opettajakorkeakoulun taiteen perusopetuksen opettajille suunnattuun koulutukseen. Opettajat edustavat kuvataiteen, keramiikan, käsityön ja musiikin taiteenalaa. Projektin toteutuksessa on mukana yli kaksikymmentä aikuisten sekä lasten ja nuorten taiteen perusopetuksen käsityön, kuvataiteen ja musiikin opiskelijaa yhteistyöoppilaitoksista.

- Ajatus projektista syntyi, kun pohdimme, mikä meille eri alan taideopettajille on yhteistä ja minkä asioiden takana voimme seisoa taideopettajina, Keravan Opiston apulaisrehtori ja päätoiminen taideopettaja Teija Leppänen kertaa hankkeen alkumetrejä.

- Tärkeiksi kysymyksiksi nousivat kestävän kehityksen teemat. Kaikki se, mikä viittaa ekosysteemiin, yhdessä olemiseen ja elämiseen sekä vuorovaikutukseen kestävin valinnoin. Projektissa on eräänlaista "hackathon"-meininkiä, ryhmä ihmisiä osaamisineen ryhtyy ratkomaan uutta haastetta rohkealla asenteella tavoitteena löytää uusi tapa toimia, Leppänen lisää.

- Joudumme tietenkin pohtimaan katu- ja graffititaiteen arvopohjaa. Graffitiin liittyy rajojen ylittämistä ja luokittelujen rikkomista sekä eräänlainen haluttomuus määritellä pyrkimyksiä. Huomasimme olevamme vieraan kulttuurin äärellä, mihin liittyy se, ettemme välttämättä tiedä, miksi jotain tehdään ja mitä tehdään, hän jatkaa.

- Opiskelijat innostuivat uuden materiaalin ja yhteistyön tarjoamista haasteista, iloitsee käsityön suunnittelijaopettaja Kirsti Soukka Helsingin työväenopistosta. Savigraffiti-kurssi toteuttaa opintojen taiteiden välisyyden, kestävä kehityksen, yhteisöllisen innovatiivisuuden ja ilmaisun tavoitteita, hän summaa työskentelyn pedagogisia ulottuvuuksia. Jokainen opiskelija tekee oman suunnitelmansa, joista jalostetaan yksi yhteinen maalaus toteutettavaksi Keravalle.

Taideopettajien esittely.JPG

Taideopiskelijat työstävät maalauksen suunnitelmaa helmi-maaliskuussa Malmitalolla Helsingissä. Suunnittelussa huomioidaan saven luonnolliset ja rautaoksidilla värjäten aikaansaadut värisävyt, materiaalin työstöominaisuudet sekä alkuperäisiä maan ja ihmisyyden tuntoja myötäilevä inspiraatiomusiikki. Musiikin on toteuttanut Nurmijärven opiston musiikinopettaja Eero Savela yhdessä lasten ja nuorten musiikin taiteen perusopetuksen opiskelijoiden kanssa tätä projektia varten.

Teija Leppänen kertoo, että projektissa halutaan kokeilla saven ominaisuuksia ja kestävyyttä ulkona, ja kokea, miten käytetty materiaali voi palata turvallisesti takaisin osaksi luontoa.

Hän toivoo, että ajatus savigraffitista saa tuulta siipiensä alle.
- Ehkä maailma on piirun verran parempi paikka, kun julkinen taide syntyy luonnonmateriaalia hyödyntäen.

Veräjäkujalla voi käydä ihastelemassa maalausta, ja tarkkailla, miten kuva palaa ajan saatossa säiden armoilla osaksi maata.
- Meneekö siihen viikkoja vai vuosia, vai kokeeko maalaus purkutaidekohteessa kohtalonsa ennen sitä, Leppänen arvuuttelee.

Opiskelijaryhmä maalaa savigraffitia lauantaina 16.3. klo 10-15 osoitteessa Veräjäkuja 2, Kerava. Yleisö on tervetullutta paikalle katsomaan, miten työ etenee ja valmistuu.

 

Lisätietoja        Lisätietoja antaa Keravan opiston apulaisrehtori ja päätoiminen taideopettaja Teija                   Leppänen, puh. + 358 40 318 2437, teija.leppanen@kerava.fi

maalis 14
Savigraffiti - ekologista katutaidetta

Kerava tähtää muovipussittomaksi kaupungiksi. Nyt kaupungissa uudistetaan muovittomaksi katutaidetta. Ehkäpä Suomen, jos ei koko maailman ensimmäinen savigraffiti syntyy Keravalle! 

Keravan Opiston, Helsingin työväenopiston ja Nurmijärven opiston viiden taideopettajan yhteisprojekti tuo taideopiskelijat maalaamaan graffitia Nesteen käytöstä poistetulle huoltamolle Veräjäkujalle. Maalausmateriaali on savi, joka ekologisena maamateriaalina on projektissa vaihtoehto graffitimaalauksessa käytetyille muovimaaleille. Tärkeää on, ettei maalaaminen lisää mikromuovien määrä ympäristössä.

Maalausprojekti on osa taiteen perusopetuksen pedagogista kehittämistä ja liittyy Haaga-Helian ammattikorkeakoulun Ammatillisen opettajakorkeakoulun taiteen perusopetuksen opettajille suunnattuun koulutukseen. Opettajat edustavat kuvataiteen, keramiikan, käsityön ja musiikin taiteenalaa. Projektin toteutuksessa on mukana yli kaksikymmentä aikuisten sekä lasten ja nuorten taiteen perusopetuksen käsityön, kuvataiteen ja musiikin opiskelijaa yhteistyöoppilaitoksista.

- Ajatus projektista syntyi, kun pohdimme, mikä meille eri alan taideopettajille on yhteistä ja minkä asioiden takana voimme seisoa taideopettajina, Keravan Opiston apulaisrehtori ja päätoiminen taideopettaja Teija Leppänen kertaa hankkeen alkumetrejä.

- Tärkeiksi kysymyksiksi nousivat kestävän kehityksen teemat. Kaikki se, mikä viittaa ekosysteemiin, yhdessä olemiseen ja elämiseen sekä vuorovaikutukseen kestävin valinnoin. Projektissa on eräänlaista "hackathon"-meininkiä, ryhmä ihmisiä osaamisineen ryhtyy ratkomaan uutta haastetta rohkealla asenteella tavoitteena löytää uusi tapa toimia, Leppänen lisää.

- Joudumme tietenkin pohtimaan katu- ja graffititaiteen arvopohjaa. Graffitiin liittyy rajojen ylittämistä ja luokittelujen rikkomista sekä eräänlainen haluttomuus määritellä pyrkimyksiä. Huomasimme olevamme vieraan kulttuurin äärellä, mihin liittyy se, ettemme välttämättä tiedä, miksi jotain tehdään ja mitä tehdään, hän jatkaa.

- Opiskelijat innostuivat uuden materiaalin ja yhteistyön tarjoamista haasteista, iloitsee käsityön suunnittelijaopettaja Kirsti Soukka Helsingin työväenopistosta. Savigraffiti-kurssi toteuttaa opintojen taiteiden välisyyden, kestävä kehityksen, yhteisöllisen innovatiivisuuden ja ilmaisun tavoitteita, hän summaa työskentelyn pedagogisia ulottuvuuksia. Jokainen opiskelija tekee oman suunnitelmansa, joista jalostetaan yksi yhteinen maalaus toteutettavaksi Keravalle.

Taideopiskelijat työstävät maalauksen suunnitelmaa helmi-maaliskuussa Malmitalolla Helsingissä. Suunnittelussa huomioidaan saven luonnolliset ja rautaoksidilla värjäten aikaansaadut värisävyt, materiaalin työstöominaisuudet sekä alkuperäisiä maan ja ihmisyyden tuntoja myötäilevä inspiraatiomusiikki. Musiikin on toteuttanut Nurmijärven opiston musiikinopettaja Eero Savela yhdessä lasten ja nuorten musiikin taiteen perusopetuksen opiskelijoiden kanssa tätä projektia varten.

Teija Leppänen kertoo, että projektissa halutaan kokeilla saven ominaisuuksia ja kestävyyttä ulkona, ja kokea, miten käytetty materiaali voi palata turvallisesti takaisin osaksi luontoa.

Hän toivoo, että ajatus savigraffitista saa tuulta siipiensä alle.

- Ehkä maailma on piirun verran parempi paikka, kun julkinen taide syntyy luonnonmateriaalia hyödyntäen.

Veräjäkujalla voi käydä ihastelemassa maalausta, ja tarkkailla, miten kuva palaa ajan saatossa säiden armoilla osaksi maata.

- Meneekö siihen viikkoja vai vuosia, vai kokeeko maalaus purkutaidekohteessa kohtalonsa ennen sitä, Leppänen arvuuttelee.

Opiskelijaryhmä maalaa savigraffitia lauantaina 16.3. klo 10-15 osoitteessa Veräjäkuja 2, Kerava. Yleisö on tervetullutta paikalle katsomaan, miten työ etenee ja valmistuu.

Lisätietoja antaa Keravan opiston apulaisrehtori ja päätoiminen taideopettaja Teija Leppänen, puh. + 358 40 318 2437, teija.leppanen@kerava.fi

maalis 14
Taideopettajat tutustamassa maalauskohteeseen Veräjäkujalla.

Taideopettajien esittely.JPG

maalis 14
Taideopettajat tutustamassa maalauskohteeseen Veräjäkujalla.
maalis 14
Savigraffiti - ekologista katutaidetta

Kerava tähtää muovipussittomaksi kaupungiksi. Nyt kaupungissa uudistetaan muovittomaksi katutaidetta. Ehkäpä Suomen, jos ei koko maailman ensimmäinen savigraffiti syntyy Keravalle! 

Keravan Opiston, Helsingin työväenopiston ja Nurmijärven opiston viiden taideopettajan yhteisprojekti tuo taideopiskelijat maalaamaan graffitia Nesteen käytöstä poistetulle huoltamolle Veräjäkujalle. Maalausmateriaali on savi, joka ekologisena maamateriaalina on projektissa vaihtoehto graffitimaalauksessa käytetyille muovimaaleille. Tärkeää on, ettei maalaaminen lisää mikromuovien määrä ympäristössä.

Maalausprojekti on osa taiteen perusopetuksen pedagogista kehittämistä ja liittyy Haaga-Helian ammattikorkeakoulun Ammatillisen opettajakorkeakoulun taiteen perusopetuksen opettajille suunnattuun koulutukseen. Opettajat edustavat kuvataiteen, keramiikan, käsityön ja musiikin taiteenalaa. Projektin toteutuksessa on mukana yli kaksikymmentä aikuisten sekä lasten ja nuorten taiteen perusopetuksen käsityön, kuvataiteen ja musiikin opiskelijaa yhteistyöoppilaitoksista.

- Ajatus projektista syntyi, kun pohdimme, mikä meille eri alan taideopettajille on yhteistä ja minkä asioiden takana voimme seisoa taideopettajina, Keravan Opiston apulaisrehtori ja päätoiminen taideopettaja Teija Leppänen kertaa hankkeen alkumetrejä.

- Tärkeiksi kysymyksiksi nousivat kestävän kehityksen teemat. Kaikki se, mikä viittaa ekosysteemiin, yhdessä olemiseen ja elämiseen sekä vuorovaikutukseen kestävin valinnoin. Projektissa on eräänlaista "hackathon"-meininkiä, ryhmä ihmisiä osaamisineen ryhtyy ratkomaan uutta haastetta rohkealla asenteella tavoitteena löytää uusi tapa toimia, Leppänen lisää.

- Joudumme tietenkin pohtimaan katu- ja graffititaiteen arvopohjaa. Graffitiin liittyy rajojen ylittämistä ja luokittelujen rikkomista sekä eräänlainen haluttomuus määritellä pyrkimyksiä. Huomasimme olevamme vieraan kulttuurin äärellä, mihin liittyy se, ettemme välttämättä tiedä, miksi jotain tehdään ja mitä tehdään, hän jatkaa.

- Opiskelijat innostuivat uuden materiaalin ja yhteistyön tarjoamista haasteista, iloitsee käsityön suunnittelijaopettaja Kirsti Soukka Helsingin työväenopistosta. Savigraffiti-kurssi toteuttaa opintojen taiteiden välisyyden, kestävä kehityksen, yhteisöllisen innovatiivisuuden ja ilmaisun tavoitteita, hän summaa työskentelyn pedagogisia ulottuvuuksia. Jokainen opiskelija tekee oman suunnitelmansa, joista jalostetaan yksi yhteinen maalaus toteutettavaksi Keravalle.

Taideopiskelijat työstävät maalauksen suunnitelmaa helmi-maaliskuussa Malmitalolla Helsingissä. Suunnittelussa huomioidaan saven luonnolliset ja rautaoksidilla värjäten aikaansaadut värisävyt, materiaalin työstöominaisuudet sekä alkuperäisiä maan ja ihmisyyden tuntoja myötäilevä inspiraatiomusiikki. Musiikin on toteuttanut Nurmijärven opiston musiikinopettaja Eero Savela yhdessä lasten ja nuorten musiikin taiteen perusopetuksen opiskelijoiden kanssa tätä projektia varten.

Teija Leppänen kertoo, että projektissa halutaan kokeilla saven ominaisuuksia ja kestävyyttä ulkona, ja kokea, miten käytetty materiaali voi palata turvallisesti takaisin osaksi luontoa.

Hän toivoo, että ajatus savigraffitista saa tuulta siipiensä alle.

- Ehkä maailma on piirun verran parempi paikka, kun julkinen taide syntyy luonnonmateriaalia hyödyntäen.

Veräjäkujalla voi käydä ihastelemassa maalausta, ja tarkkailla, miten kuva palaa ajan saatossa säiden armoilla osaksi maata.

- Meneekö siihen viikkoja vai vuosia, vai kokeeko maalaus purkutaidekohteessa kohtalonsa ennen sitä, Leppänen arvuuttelee.

Opiskelijaryhmä maalaa savigraffitia lauantaina 16.3. klo 10-15 osoitteessa Veräjäkuja 2, Kerava. Yleisö on tervetullutta paikalle katsomaan, miten työ etenee ja valmistuu.

Lisätietoja antaa Keravan opiston apulaisrehtori ja päätoiminen taideopettaja Teija Leppänen, puh. + 358 40 318 2437, teija.leppanen@kerava.fi

maalis 14
Taideopettajat tutustamassa maalauskohteeseen Veräjäkujalla

Kuvassa vasemmalta keramiikan opettajat Marjut Alitalo ja Sari Porthen ja käsityön suunnittelijaopettaja Kirsti Soukka Helsingin työväenopistosta ja musiikin opettaja Eero Savela Nurmijärven opistosta.

maalis 14
Savigraffiti - ekologista katutaidetta

Taideopettajien esittely.JPG

1 - 10Seuraava
Ajankohtaista ja ajatonta Keravan Opistolta